Ystävänpäivän erittäin suklainen kakku

Eli nopeasti sanottuna YES-kakku.

Tee omalle kullallesi niin kuin pitää tai sitten niin kuin minä teen.

Eli pohjana on ihan perinteinen sokerikakun ohje.

3 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

+ kaakaojauhetta (sitä oikeaa)
+ leivontasuklaata
+ koristeita kuten sokerimassaa, sokeriruusuja tms.

  1. Mittaa munat ja sokeri kulhoon. Vaahdota.
  2. Mittaa leivinjauhe jauhoihin ja sekoita se munavaahtoon.
  3. Halutessasi voit lisätä kakkuun sisältöä kaakaojauheen tai vaikka leivontasuklaan avulla.
  4. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 60-70 minuuttia.
  5. Koristele.

Tai tee niin kuin minä:

  1. Laita uuni tasalämmölle 175 asteeseen.
  2. Ota lasi ja riko sinne kolme munaa (alkuperäinen ohjeeni tosiaan neuvoo mittaamaan asiat lasilla näin ikään, ensin munat ja sitten saman verran sokeria ja jauhoja kuin mihin munat lasissa ylettyivät – piste sinulle jos ajattelit kaksimielisesti).
  3.  Kaada munat vatkauskulhoon.
  4. Kaada vatkauskulhoon pieni keko sokeria ja ymmärrä, että sokerin piti mennä lasiin.
  5. Kaada lisää sokeria lasiin ja arvioi määrä ikäänkuin oikeaksi. Kaada sokerit vatkauskulhoon. Laita lasi jonottamaan tiskikoneeseen.
  6. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi.
  7. Etsi lasia mitataksesi munien märkämitalla tarvittavat jauhot. Ole iloinen siitä, ettet laiskuuttasi ole tyhjentänyt astianpesukonetta ja näin ollen lasi löytyy pöydältä.
  8. Kaada sinne liikaa jauhoja. Ole välittämättä asiasta.
  9. Lisää jauhoihin teelusikallinen leivinjauhetta.
  10. Kaada kuivat aineet munasokerivaahtoon.
  11. Etsi kakkuvuoka, rasvaa ja korppujauhoita se.
  12. Muista tässä vaiheessa että suunnittelemasi tummasuklaahippuset tulee lisätä ENNEN kuin kakku menee uuniin. Etsi suklaa kaapista.
  13. Huomaa, että se on valkosuklaata.
  14. Päätä tehdä tiikerikakku ja kaada aitoa kaakaojauhetta taikinaan. Sekoita vähän.
  15. Kun olet sekoittanut taikinaa liikaa, päätä tehdä siitä todella ruskea.
  16. Kaada taikinaan mielivaltaisesti kaakaojauhetta.
  17. Ota puolikas leivontasuklaalevy ja leikkaa se veitsellä pienempiin palasiin.
  18. Lisää se valmistamaasi kaakaoon, jossa on taikinaa.
  19. Kaada koko hoito kakkuvuokaan.
  20. Odota ja ihmettele miksi uunin lämpiämisessä kestää.
  21. Muista, että uunissa on sittenkin kaksi merkkivaloa ja se on ollut lämmin jo jonkin aikaa.
  22. Laita kakku uuniin.
  23. Unohda munakello, unohda kaikenlaiset kellot ja arvioi aika päin mäntyä.
  24. Muista kakku kun se alkaa tuoksua.
  25. Ota kakku jäähtymään ja odottamaan koristelua. Vie se lopulta parvekkeelle koska jäähtymisen odottelu kyllästyttää.
  26. Ota sokerimassaa kaapista ja leikkaa pala puoliksi. Kaulitse tomusokeripinnalla.
  27. Huomaa, että sokeria on liian vähän ja ota toinenkin puolikas kaulittavaksi. Lisää tomusokeria.
  28. Nosta kaulittu sokerilevy sivuun odottamaan käsittelyä kun voitelet kakkusi pinnan pakkauksen ohjeiden mukaisesti vaikkapa sillä tekemättömistä ruuneperin tortuista jääneellä vadelmamarmeladilla.
  29. Huomaa, että voidellun kakun sekä sokerilevyn yhdistäminen on hankalaa.
  30. Ratkaise ongelma. Käytä paljon leivinpaperia.
  31. Käännä kakku sokerilevypuoli ylöspäin. Opi jälkiviisaana, että mikäli juuri käytetyn hellan päälle laittaa sokeria seisomaan, se sulaa.
  32. Yritä irrottaa sokerimassa leivinpaperista ja yritä työntää vadelmamarmeladia takaisin.
  33. Mieti kuumeisesti.
  34. Koe väsymystä ja vakuutu siitä että tässäkin tilanteessa nopea toiminta eli niin sanottu laastaritekniikka lienee parasta. Nosta leivinpaperi.
  35. Katsele reikiä kakussa.
  36. Painele sokerilevy kakun reunoihin ja leikkaa yli jäävä osa pois. Älä tarkista kakun yläreunaa.
  37. Kaulitse yli jäänyt sokerimassa levyksi. Lisää tomusokeria sen tarttuessa pöytään. Poista leivinpaperi välistä.
  38. Kaulitse sokerimassa uudestaan. Lisää tomusokeria massan päälle sekä alle sen jäädessä pöytään. Raaputa massaa pöydän pinnasta.
  39. Läimi käsissäsi sokerimassa taas palloksi ja hiero sitä pöytäpintaan tarttuneiden palasten irtisaamiseksi.
  40. Huomaa petsatun pöytäpinnan päästävän väriä sokerimassaan.
  41. Heitä sokerimassapallo roskiin.
  42. Mieti jälleen kuumeisesti.
  43. Kaiva kaapista koristeruusuja, koristelehtiä, valkoista sokeritahnaa. Kittaa sokerilla kaikki repeämät ja silottele niitä veitsellä.
  44. Siirrä vasta tässä vaiheessa kakku pois hellan vierestä.
  45. Koristele kakun reunat sokeritahnalla, lisää ruusuja kaikkiin kohtiin, mistä hillo paistaa läpi.
  46. Harkitse vielä vihreällä sokeritahnalla kirjailemista mutta päätä että se olisi liikaa. Tämä onkin päivän projektissa se kaikista viisain päätös.

Tai tee niin kuin minä

Esittelen ensimmäisen kokeellisen Tai tee niin kuin minä -keittiön tuotoksen. Kaveri totesi että olisi tulossa käymään ja vaikka itse olen askeettisella marttyyriasenteella pidättäytymässä kaikesta ravinnosta lähiviikot, päätin kokkailla jotain sievää ja syötävää.

Päätin että tänään vuorossa on piirakka. “Ajattelin tehdä piirakan. Mitä siinä vois olla, kun sinähän sen syöt loppuun” kysyin mieheltäni.

“Joku kana-pinaatti olis hyvä. Ja feta. Ja pekoni.”

Tässä sitten olisi, halukkaille, oiva piirakkaohje joka on helppo toteuttaa ja jonka nimesin sen ajatuksen mukaan, joka mieleeni tuli ensimmäisenä valmista piirakkaa uunista nostaessani.

Mustapippuri unohtui -piirakka, also known as kana-feta-pinaatti-pekonipiirakka

Mustapippuri unohtui -piirakka

Ainesosat:

1 pkt piirakkataikinapakaste

pinaattia (tuore tai pakaste)
2-3 sipulia
1 prk fetaa
150 g pekonikuutioita
200 g broilerin fileekuutioita
1,5 dl ruokakermaa
3 munaa
mustapippuria
rasvaa paistamiseen

  1. Sulata piirakkataikina pakkauksen ohjeen mukaisesti ja painele sulanut taikina piirakkavuoan reunoille. Silppua sipulit sekä pinaatti.
  2. Ruskista sipulit pannulla rasvassa, lisää mukaan pinaatti, pekoni ja kana yksitellen ruskistellen. Lisää pannulle lopulta ruokakerma, jos laitat mukaan koko 2 dl törpön, keitä keitosta hetki kasaan liian nesteen haihduttamiseksi. Lisää maun mukaan mustapippuria.
  3. Vatkaa munat.
  4. Kaada piirakkavuokaan kana-pekonipannullinen. Lisää sen jälkeen vatkatut kananmunat ja murenna fetajuusto lopuksi piirakan päälle tasaiseksi peitteeksi.
  5. Paista uunissa 200 asteessa noin 20-30 min.

Piirakan voi tarjoilla myös kylmänä.

..TAI tee niin kuin minä:

  1. Laita uuni päälle ja kerää tarvittavat ainekset hellan läheisyyteen.
  2. Pese kädet ja vie roskat.
  3. Pese kädet.
  4. Ota piirakkataikina sulamaan viisi minuuttia ennen kuin aiot alkaa paistamaan aineksia.
  5. Pistä levy kutoselle ja ala ihmettelemään, onko niitä sipuleita ja miten ne pitäisi silputa. Tyhjennä astianpesukone saadaksesi tilaa työpöydälle sekä löytääksesi veitset ja leikkuualustat.
  6. Siirrä umpijäinen piirakkataikina vuoan pohjalle ja aseta vuoka mahdollisimman lähelle kuumaa keitinlevyä sulamisen tehostamiseksi.
  7. Kuori sipulit. Muista samalla kuiva pannu kuumalla levyllä ja siirrä se kylmän levyn päälle savuamaan. Jatka sipuleiden kuorimista. Työnnä käsi roskikseen välttääksesi ylipursuavat sipuliroskat.
  8. Pese kädet.
  9. Aseta leikkuualusta osittain lavuaarin ylle tilanpuutteen vuoksi. Silppua sipulit samalla pohtien millä tavalla pärjäisit Masterchefissä. Häpeä siitä miten surkea olet ja harkitse ostoskanavan supersilppurilaitetta.
  10. Laita sipulit rasvaan paistumaan ja huomaa, että pinaatit lienee hyvä myös silputa. Ikäänkuin huuhtele ne niin, että pinaattien pehmeämuovinen rasia täyttyy vedestä ja sinun on pidettävä siitä kaksin käsin kiinni jolloin et saa hanaa suljettua.
  11. Ratkaise ongelma.
  12. Levitä pinaatit leikkuualustalle. Muista sekoittaa sipuleita aina välillä.
  13. Pohdi, syövätkö ihmiset pinaatinvarsia. Päätä, että reseptiin kuuluukin pinaatin sijaan pinaatinlehtiä ja pinoa pinaatteja kuin pelikortteja. Tarpeeksi paksun pinkan voit silputa. Toista tämä tarpeeksi monta kertaa.
  14. Lisää pinaatinlehdet pannulle sipulien joukkoon.
  15. Lisää mukaan pekonit ja paista hetki.
  16. Lisää mukaan kana ja paista hetki.
  17. Mieti mitä seuraavaksi tulisi tehdä ja totea että ihan helppoa pistetään vaan yhteen ei tarvitse katsoa pohjana käytettyä feta-pinaattipiirakan ohjetta.
  18. Kaada mukaan ruokakerma ja mieti pitikö se lisätä lihan vai kananmunien joukkoon.
  19. Muista mustapippuri, tule sitä ottaessasi ajatelleeksi pitäisikö ruokaan laittaa suolaa, mutta totea että suolaa ei tarvitse koska kaikessa on suolaa. Pohdi mustapippurin sijaan sitä miten sitruuna sopii kalaruokiin mutta älä mausta mitään.
  20. Anna liiaksi lisätyn ruokakerman keittyä kokoon sinä aikana kun vatkaat kolme kananmunaa.
  21. Pelkää, että kanasörsseli on palanut pohjaan ja kaada se piirakkataikinalla vuorattuun piirakkavuokaan.
  22. Murenna kanasörsselipiirakan päälle puolet fetasta.
  23. Muista kananmunat. Kaada ne joukkoon.
  24. Murenna päälle loput fetasta.
  25. Mieti mitä unohtui. Älä muista mustapippuria.
  26. Laita piirakka uuniin ja aseta munakello soimaan.
  27. Ota piirakka ulos kun se on joko vaarassa palaa tai ruskistunut.
  28. Nauti laihdutustuotteita kun pöydän toisella puolella ystäväsi santsaa piirakkaa. Muista kysellä, onko se hyvää, kun kokkaustaitojesi perusteella et aina tiedä.

Jälkihuomio:

Tästä edespäin aion kunnioittaa edesottamuksiani kirjoittamalla ne siihen muotoon kuin minä ne tein, tervetuloa maailmaan julkinen ja arkistoitu Tai tee niin kuin minä -keittiö! Hurraa!

Unilauluja lapselle

Niin.

Olen laulanut joulun aikaan lapselleni unilauluna laulua Varpunen jouluaamuna. Siinä on kaunis sävel ja kivat sanat ja ajattelin sitten katsoa ne loppusanatkin, kun en muista kuin ensimmäisen säkeistön.

Just. Voisin ihan yhtä hyvin laulaa kirvesmurhaajista unilauluna, en muistanutkaan miten karmaisevan masentava se laulu onkaan. Tai ei ole mutta on silti.

Alla esimerkki:

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, varpu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Chisu ja piraattilapset

Tänään sosiaalisessa mediassa alkoi levitä hirveä paskamyrsky liittyen Chisun levyyn ja sitä ladanneeseen yhdeksänvuotiaaseen. Isän mukaan tyttö oli säästänyt Chisun levyä varten, mutta ei ollut vielä saanut rahaa tarpeeksi. Kaikilla kavereilla levy jo oli ja tyttö olisi halunnut itsekin kuunnella musiikkia. Isä oli tuolloin kehoittanut tytärtään etsimään kappaleita internetistä, jolloin kuulemma tyttö oli vahingossa ladannut kappaleita koneelleen. Siitäkin huolimatta, että oli saanut virheilmoituksen eivätkä tiedostot olleet soineet, sai perhe TTVK:lta laskun. Laittoman lataamisen vuoksi heidän tulisi siis maksaa 600 euroa sakkoa sekä allekirjoittaa vaitiolosopimus jolla koko rike olisi kuitattu. Isä ei suostunut, eikä mitään tapahtunut pitkään aikaan, kunnes noin vuoden päästä poliisi saapui ovelle takavarikoimaan konetta ja totesi sivulauseessa miten sakon maksaminen veisi koko ongelman mennessään.

Tässä on mooonen monta herkullista kohtaa jota tarkastella.

Esimerkiksi se, että jos lapsella ei ole rahaa levyyn, olisi siinä hyvä hetki opettaa säästämisen ja saavuttamisen iloista eikä vaan ohjeistaa etsimään laittomia tai vähintäänkin epäilyttäviä kappaleita. Lisäksi torrent-sivustoilta ei pysty lataamaan mitään ilman ennalta koneelle ladattua ohjelmaa joka lataa ja samalla jakaa haluttua tiedostoa edelleen. Torrent tarkoittaa virtaa ja juurikin se lataaminen pitää yllä myös muille jakamista. Isä lienee siis joko sievistellyt asiaa tai tyttö vähätellyt tekoaan.

Sitten toisekseen voimme ihmetellä sitä, miten valtiosta riippumaton yhdistys pystyy saamaan sellaisen aseman tässä maassa, että se voi valjastaa poliiseja ajamaan perintäasioitaan. Mikä on tämä vaitiolosopimus jos kerran kyseessä on lain mukainen sakko? Mihin ne sakkorahat menevät, menevätkö ollenkaan itse artisteille? Millä perusteella menetetyt tulot lasketaan, kun piratismi kuitenkin toimii myös mainoksena artisteille itselleen, entä onko se nyt ollenkaan sopivaa poliisin ohjeistaa tutkittavana olevaa “maksamaan laskun” ongelmasta eroonpääsemiseksi? Itse lisäisin mukaan vielä kysymyksen siitä, miksi ihmeessä musiikin ja elokuvan oikeuksia valvotaan ihan kolmen perijäfirman voimin kun kaikki muut taiteet eivät sitten saa yhtään mitään hyvityksiä mistään?

Chisu itsessään ei Facebook-sivunsa mukaan tiennyt tästä, että levynsä levittämistä kytättiin. Tämä on vähintäänkin hämmentävää, sillä aiheesta on uutisoitu hyvin laajasti. Toisaalta TTVK taas kieltää luoneensa ansatiedostoja sivustoille, mutta kuitenkin sitä on ihan validia epäillä sillä tarinan mukaan tyttö oli pystynyt lataamaan tiedoston joka ei sitten auennutkaan. Se nyt on ainakin ihan selvää, että Chisulle itselleen tämä on aivan hirvittävä PR-katastrofi, eikä se varmastikaan hetkauta vaitiolosopimuksia heiluttelevaa perintäyhdistystä.

Sosiaalinen media on osaltaan ottanut asiaan asenteen “Chisu kyttää lapsia” vaikka siitä ei ole kyse. IP-osoite ei näytä sitä, kuka siellä on ladannut ja mistä sen tietää, olisiko se lataaja ollut vaikka isä itse. Medialukutaito kyseisessä perheessä on ainakin ollut ihan ala-arvoista ja pahimmillaan perhe ei ole edes tiennyt syyllistyvänsä rikokseen mikä taas antaa syyn miettiä ihan validia kysymystä: voiko tietämättään lakia rikkoneen ihmisen tuomita ilman lieventäviä asianhaaroja?

Typerä se tyttö on ollut, typerä myöskin isä joka kannustaa hakemaan ilmaiseksi muualta kuin säästämään rahaa. Typeriä kaikki koko korttelissa kun kerran levyjä oli kaikilla muilla mutta kukaan ei osaa polttaa CD:tä. Typerä on Suomen kansa joka sallii TTVK:n kaltaisen nigerialaisen prinssin kirjeitä lähettelevän firman toiminnan eikä kyseenalaista sitä millään tavalla.

Loppujen lopuksi typerintä ja kaikkein älyttömintä koko jutussa on se loputon suo tietämättömyyttä, mikä piratismiin liittyy. Naurettavan kokoiset korvaukset tavallisilta kuluttajilta, jotka lasketaan tuulesta temmattujen lukujen mukaan. Kukaan ei ole onnistunut arvioimaan kuinka paljon levyjä ostettaisi ilman piratismia koska piratismi ja Spotifyn kaltaiset nykyaikaa palvelevat järjestelmät ovat nostaneet levymyyntiä. Siitä huolimatta piratismia vastaan taistellaan, kun oikea ratkaisu olisi työstää uudenlaista tarjontaa ja järjestelmää. Siinähän taistelette kun kansa on 2010-luvulla ja virkavalta jäänyt jonnekin ysärin pauloihin. Napsterista lähtien on se sama levy jäänyt päälle.

Onneksi meille tulee sentään ulkomaisia palveluita kuten Netflix tai HBO Nordic jotka taistelevat piratismia vastaan oikealla tavalla – uudistamalla hinnoittelua, tarjontaa ja asennetta.

Ajat on muuttunu

Niihä se on, että ajat on nytte sitte erillaaset ku aijemmi. Sillo joskus entisvanahaa sitä vaan oli iltasi kotona jos halus ja jos kävi suihkusa niin sitte oli märkä eikä mittää muuta.

Mut joo, nytte ei oo ennää sillee. Nytte jos menee joku meiä perhees suihkuu niin sitä joko joutuu seisommaa oven takana ja oottamaa et millo sinne pääsee tai sitte on se joka joutuu kauheel kiireel juoksemaa pois. Tai sitte jos on vielä se, joka joutuu sit kylyvettää tota vauvvaa nii sitten sen kylyvyn jälkeen on vauvva märkä ja näläkänen ja kaiken sen häsläämise jäläkee sitä on kylyvettäjäki märkä ja väsyny.

Niio ajat muuttunnu.

Arpajaisista ja kickstarterista

Kickstarter on sellainen palvelu, jossa esimerkiksi pelintekijä voi esitellä ideansa sekä määritellä sen toteuttamiseen tietyn minimisumman. Mahdolliset rahoittajat, tässä tapauksessa pääosin ihan tavallinen kuluttaja, käyvät läpi esityksiä ja lahjoittavat haluamansa summan niille tekijöille, joiden ideaa ja projektia haluavat tukea. Rahoja ei veloiteta rahoittajilta ennen kuin tekijän määrittämä summa ylittyy, tämän jälkeen hän toteuttaa ideansa ja rahoittajat saavat pelin postissa. Kyseessä on siis tietynlainen tuotteen ennakkotilaus, tässä tapauksessa tuote vaan on olemassa suoraan kuluttajien toiveesta.

Konsepti on ollut kansainvälinen hitti, nimittäin jo useampi ideanikkari on kerännyt pelinsä tai elokuvansa tai minkälie minimirahoituksen täyteen sekä reilusti enemmän, rikkoen ennätyksiä toistensa jälkeen. Kerätyt rahat käytetään samaan projektiin edelleen, mutta usein tuotteen lisäksi tarjotaan jotain extramateriaalia, kuvataan videoblogeja sun muita joilla rahoittajat saavat innolleen sekä uskolleen vastinetta. Tämä rahoitusmalli onkin mitä parhain tapa saada palautetta siitä, mitä kuluttaja haluaa. Se on myös hiljalleen kertonut päättäjille siitä, mistä ihmiset ovat valmiita maksamaan ja miten asiat voidaan nykymaailmassa hoitaa.

Suomessa kuitenkin olemme törmänneet entisen ja tulevan aiheuttamiin ristiriitoihin. Suomen laissa kielletään tietynlainen rahankeräys, ihan vaan siksi ettei kuka tahansa voi kerätä ihmisiltä rahaa omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Tietenkin tämä sitten raivostuttaa ja ärsyttää kun poliisi asiaan puuttuu lain nimissä, kun uusi konsepti luetaan helposti vanhassa laissa samaksi kuin Jokke Jokapoika myisi tyhjiä paperilappuja torilla. Nyt olisikin tarpeen pieni päivittäminen, muun muassa Kickstarterin tapaisia konsepteja tulee tukea eikä tukahduttaa. Maailma muuttuu tällä hetkellä niin hirveää tahtia, että lainsäädännöissä on paljon tuunattavaa.

Ja sitten on Steen1. Steen1n mielestä on täysin perusteltua aloittaa Kickstarter-tyyppinen projekti, jossa kerätään suoraan pankkitilille rahaa uutta levyä varten. Ei sikäli, ihan hyvä juttu ja kannattaa tosiaan tehdä tätä, myös Radiohead myi levyään maksa kun jaksat -perusteella, saaden varsin hyvät tulot sekä rikkoen ennakkoluuloja ihmisten halusta saada musiikkinsa ilmaiseksi. Kuitenkin erona Kickstarteriin sekä Radioheadin levyyn, Steen1 ei aikonut palauttaa tai olla veloittamatta rahoja mikäli tietty toivottu summa ei täyty. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että tuhannet nuoret syytäisivät viikkorahansa artistille, jolta EHKÄ saa jotain vastineeksi. Kickstarterissa täyttymätön raja tarkoittaa sitä, että rahat jäävät omistajilleen ja epäonnistunut idea muhimaan tulevaisuuden toteutuksia varten. Palvelussa on myös takaraja keräykselle, ettei rahoja pantata loputtomiin paikassa X.

Mielestäni on epäeettistä kerätä rahaa ja heitellä ilmaan ehtoja, joiden avulla voi pitää taskuunsa kilisseet tuhatlappuset. Mitä jos Steen1 olisi kerännyt summakseen 9800 euroa? Mahdollisesti jalona artistina tämä olisi ottanut omasta taskustaan sen 200 euroa ja tehnyt levyn silti lojaaleille faneilleen, mutta olisi ollut täysin mahdollista myös ottaa ja mällätä ko. summa vaikka baariviikonloppuna shampanjaan samalla kun fanit istuvat kotona tietokoneillaan toivomassa parasta. Myönnettäköön, projektille ei annettu aikarajaa joka tarkoittaa sitä, että Steen1 olisi kerännyt rahaa niin kauan kuin olisi tarve. Levy kuin levy olisi siis mitä luultavammin julkaistu, loppujen lopuksi.

Ei ole mitään syytä olettaa, että kyseessä olisi ollut vedätys tai jokin itsekkään tarkoitusperän täyttäminen. Ei ole syytä olettaa, että tässä olisi erityisesti ihmisten rahojen perässä juostu ja annettu tyhjiä lupauksia. Olisin vain toivonut, että suomalainen “edelläkävijä” (kuten kaikki Kickstarteriin tai sen tapaiseen rahankeräykseen kiinni käyneet kotimaiset tuottajat ovat) olisi ollut sen verran viisas, että olisi toteuttanut ko. projektinsa oikein.

Ongelmana tietenkin on, että suomalainen lainsäädäntö ei sitä salli.

Se pakollinen vatsakuva?

Pitkälti vatsakuvaa vältelleenä päädyin silti ottamaan lopputuloskuvan. Tässä ollaan, juuri ennen H-hetkeä, varsinkin kun lähtölaskenta vaikuttaa päättyvän ensi perjantaina, alle viikon päästä.

Nyt on lopuillaan odotus, kesäterassikausi julistettu jo päättyneeksi, kesä vaihtumassa syksyyn ja uusi elämä kurkkii nurkan takana. Näinhän se on, että 9 kuukautta on varsin tarpeellinen aika tämän muutoksen vastaanottamiselle.

Äidinkielen kirjoitustehtävä

Saimme tehtäväksi kirjoittaa jotain romanttista tekstiä ja siinä missä muiden teksteissä kilvoitteleva sananmuoto sai suut hersymään, minun tekstini ei tuottanut ilon purskahduksia. Se ei kuulemma ollut myöskään kovin romanttista, vaan ennemmin modernimpaa proosaa. Ehkä jopa runo.

Pidän siitä silti.

“Yöllä oli satanut vettä, varhain sen huomasin kulkiessani kohti maallisia velvoitteita. Tunkkaisen raikas tunnelma tuntui vetävän muut ihmiset varsin apeaksi heidän kuin haamuina lipuessaan minua vastaan, mutta itse en antanut sen vetää mukana. Kevät on täällä, ettekö te näe? Sade vie viimeisetkin lumet ja raikastaa maan. Kiviset kulkutiet pursuavat kosteita matoja ja ihmispolo kaiken tämän elämän keskellä yrittää epätoivoissaan välttää sitä tuhoamasta. Maailma ei ole harmaa, eikä sen ilma raskasta! Antakaa auringon paistaa ja sateen kastella, kaihon korventaa sielunne seinää silloin kun sen tarvitsee niin tehdä! Päivät ja yöt elävät tasapainossa, ne tarvitsevat toisinaan kuin vesi tarvitsee maata ja niin myös me, niin myös minä, tarvitsen tätä kaikkea.

Mutta onko toisaalta minun paikkani tässä – antaa oikeutusta sille kaikelle mitä maailma on ollut jo kauan ennen minua. Onko minulla oikeutta olla sen puolustaja, tarvitseeko se minua? Vai olenko minä maailmalle kuin yksi noista yli ajetuista, sisälmyksiä pursuavista madoista – madoista joilla ei ole tarkoitusta sen enempää kuin olla mato. Lakata olemasta mato. Olenko minä se ihminen, joka kuvittelee olevansa jotain muuta kuin on, sydän soiden huutaa maailmalle totuuksiaan mutta tosiasiassa on kuin hullu kylän torilla kyltin kanssa. Kengätön hullu, huiluaan heiluttaen, huutaa loputtomiin sielunsa saloista muiden tätä ymmärtämättä?

Ylpeyteni saa minusta vallan, se vie minun järkeni. Huomaan sen hiljalleen syövän minua sisältäpäin, mustaavan kuin noki puuta tulen kourissa. Ylpeys jättää ihmisiin samanlaiset haavat kuin puuta rikki repivä tuho – mädättää kuin vesi järven pohjassa. Rintani painaa kuin se vajoaisi veden alle, kuin olisin yksi kuolleista sen syövereissä. Käsi pintaa kohti ojentaen. Suu kuin hiljaiseen huutoon auenneena.

Kevät on täällä.

Mieleni hämärtyy kuin katse viipyen multaisissa jalanjäljissä.”

Sormi jäi Arabiaan

I accidentally the whole finger

Voin muuten sanoa, että aika hehkeetä blogailla yksi sormi paketissa.

Tässä keskiviikkoaamusella järjestelin töissä Arabian Koko-astiaston hyllyä kun yksi muki kierähti hyllyltä lattialle ja hajosi kolmeen palaan. Työnsin palaset sivuun ja viimeistelin työni, jonka jälkeen ryhdyin siivoamaan aiheuttamaani sotkua. Nostin käteeni suuret palaset ja huomasin pieniä lohkeamia muutaman kappaleen maassa. Yritin ensin nostaa niitä etusormen rasvapinnan avulla mutta laastarin vuoksi tämä ei onnistunut joten harkitsemattomasti pyyhkäisin kädelläni kasan yltä.

Jokin tuikkasi kipeästi oikean käden pikkurilliin ja kun nostin sormen silmieni eteen, se antoi minulle leveän, verisen hymyn. Onnekseni minulla on pieni pikkurilli joten suurehko haava pienessä pikkurillissä on melko pieni, mutta käsi ei osannut olla samaa mieltä. Verta valui mutta nopea laastaritoiminta sai aikaan tyrehtymisen ja työinnon selvän kasvun. Tein töitä työpäivän loppuun kunnes hoksasin että koko sormi säteilee pitkin kättä ja on melko epämukava. Sitten soitettiin työterveyteen (joka yhdistyi aina ensin takaisin vaihteeseen ensimmäiset 10 kertaa), jonka jälkeen mentiin sanomaan että tarvin dokumentin henkilölle 1, 2, 3 ja lopulta 4. Täytin dokumentin 1, dokumentin 2 ja sain lopulta luvan mennä vieressä sijaitsevalle lääkäriasemalle. Siellä odoteltiin lääkäriä, saatiin röntgenlähete, odoteltiin lääkäriä, odoteltiin hoitajaa ja saatiin haavansidontaa, pieni tukilasta ja tetanuspiikki. Niin ja 2 päivää sairaslomaa.

Ilmeisesti koko päivä ja oikeastaan tämä penteleen epäonnen viikko sai minut niin hämilleni ja väsyneeksi, että vaikka olin noussut siihen bussiin, joka ajaa suoraan kotiin, jäin pois vaihtopysäkillä. Huomenna en kyllä liiku kuin olohuoneeseen asti, henkensähän tässä menettää perkeleenperkele.