Runo muutoksesta

Tämän olen kirjoittanut kolmisen vuotta sitten.

Olen aina elänyt varjossa.

Hymyillyt hiljaa, hiipinyt paikoilleni.

Tuntenut kaiken mutta muurin takaa.

Pimeään tottunut.

 

Tulevaisuus saattaa olla kirkas.

Värejä täynnä, äänet kuuluu läheltä.

Seison vapaassa ilmassa,

auringossa.

 

Tiedän kyllä miten.

Mutta en osaa nähdä.

Tiedän ja osaan

mutta muuri asuu minussa.

 

Toivon että jatkossa

ainoa asia mitä kannan on

aurinkolasit.

Hys nyt, äiti leikkii

Aloitin vihdoin yhden projektin jota olen jo pitkään himoinnut omakseni. Ystäväni ylläpitämän nukkekotiblogin innoittamana sain sitten muutaman vuoden viiveellä aikaiseksi maksaa rahaa maalattavissa olevasta, useamman kerroksen talosta. Tuloksena on tällä hetkellä Expeditini päällä makaava nukketalonpuolikas, jonka tulen sisustamaan ja askartelemaan projektinomaisesti vapaa-aikani sallimissa mitoissa.

Talon rakennus

Talon rakennus käynnissä. Minun piti se tehdä mutta insinööri innostui enemmän.

dollhouse2

Talo on koossa noin 50 x 80 x 60, sen koko julkisivu aukeaa ovien lisäksi. Siinä on kaksi asuinkerrosta, joissa on kaikkiaan neljä huonetta. Huoneiden lisäksi ullakkoon pääsee käsiksi ja erikseen vielä rakennettavissa oleva kellari- ja pihakerros on myös sisustettavissa, vaikkakin se on loppuun rakennettuna suljettu tila.

Puu on suhteellisen laadukasta kun vertaa sen monimutkaiseen julkisivuun sekä arkkitehtuuriin, puhumattakaan hinnasta (Etola 123,00 €). Oikein hyvä kauppa ja uskon kyllä että tämän kanssa vierähtää moni askarteluntäyteinen hetki. Ehkä sitten joskus voin talon luovuttaa tyttärelleni. Ehkä sitten … vaikka viiden vuoden päästä.

Lapsi pieni älä nyt häiritse, äiti leikkii.

dollhouse3 dollhouse4

dollhouse5

Kastemekko

Kuten varmaan jossakin jo mainitsin, pyhäinpäivänä tyttäreni sai nimen. Päälle puettiin itse seremonian ajaksi perintömekko, jossa on kastettu monta äitini suvun puolelta sekä ensimmäisenä äitini itse. Mekko juontaa juurensa siis jo 50-luvulta. Ohuena puuvillamekkona se kuitenkin saattaa olla hieman vilpoinen joten päätin ajoissa jo tehdä ristiäisjuhliin erikseen neulotun kastemekon.

Tällainen siitä tuli.

Kuvan on ottanut Jari Lam, tsekkaa myös blogi.
Neulemekon ohje pohjaa ohjeeseen Misha’s dress mutta koska mekko itsessään oli muun muassa liian lyhyt, pidensin sitä tuntuvasti. Lisäksi levensin nauhakujaa, virkkasin siihen erikseen nauhalenkit ja vauvan pään mukaisesti tein koko yläosan eri tavalla sekä kiinnitin olkapäät napeilla jotta puvun voi pukea pään yltä eikä se roiku päällä. Ohjeen mukainen pääntie oli aivan liian kapea. Oli onni että tarkistin sen sopivuuden noin kolme päivää etuajassa, enkä esimerkiksi seuraavana tai sinä samaisena päivänä kun juhlat oli tarkoitus pitää.

Ajattelin hiljalleen kirjoitella tästä ylös ohjetta. Ehkä sen julkaisenkin joskus.

Isälle korttiin

Nyt kun päivä on jo kääntynyt isänpäiväksi, lienee hyvä mattimyöhäisiä varten julkaista pari isärunoa jotka itse olen korttirunoiksi runoillut. Näitä saa vapaasti käyttää, mutta toivon että yhteydessä mainitaan kirjoittaja. :)

pieni söpö tyttönen tässä
herttaista isää on kiittämässä
kiitos isä, kun kodin mulle annat
kiitos, että rakkaudella kannat
kiitos siitä, ettet koskaan mua hylkää
ansiostas en maailmaa mä pelkää
kotiin kun saavun, vastassani olet
rakkaudella halaat, mulle hymyilet 

ja toinen hieman pidempi isäruno niille monimutkaisemmille isäsuhteille:

Isälle mitä kertoisin,
sanoakseni sen vähin sanoin;
kaiken mitä hän on.

Miten muotoilen lauseeni kirjavat
kuvatakseni häntä paremmin?

En tahdo kertoa vain tärkeintä
ja jättää pois yksityiskohdat,
sillä juuri niillä on merkitystä.

En myöskään tahdo julistaa,
en tahdo liikaa sanoja
vaan kaiken oleellisen.

Tahdon sanoa jotain täydellistä.

Tahdon kertoa: Isä on vahva,
turva joka ei petä, johon tukeutua.

Tahdon muistaa: Isän varjo lohdutti,
kun pimeässä peiton alla pelkäsin.

Tahdon kiittää: Isän neuvot minut muovasi,
valmis olen taistelemaan selviytyäkseni.

Tahdon pyytää anteeksi: Kaksi mieltä,
lapsi kuin isänsä – jääräpäinen ja oikeassa,
tosin viisautta vailla.

Tämän kaiken tahdon sanoa,
kertoa täydellisin lausein.

Isä on vahva, isä on valpas,
isällä on rohkeutta, isä on viisas.
Isä neuvoo ja isä luottaa,
isä rohkaisee ja isä rakastaa.

Ja se on totta, tapahtui mitä tahansa:
vahvat on tunteet isää kohtaan lapsella.

Vielä lisäksi runo, jonka kirjoitin kummeille, isomummulle, mummille, papalle ja vaarille tyttäreni kastejuhlaan. Runo kirjoitettiin alunperin mummille mutta se on kuitenkin muunnettavissa vaikka kaikille maailman isille. Vaihtoehtoinen aloitus on liitetty runon loppuun, muuten runon sisällä voi huoletta vaihtaa vastaanottajan mummista miksi ikinä tahtoo:

Pieni lapsi
kaipaa mummia,
näyttämään juttuja,
kertomaan kummia.

Jonkun joka huolehtii,
kädestä pitää.
Mummin, joka ei
pelkää mitään.

Jonkun, joka piiloon
mörötkin ajaa,
jonka tunnistaa kaukaa,
eestä ja takaa.

Sen, joka keinuun
vauhtia antaa,
joka peiton alle
lapsosen kantaa.

Mummi on se,
joka öisin herättää:
”Sinä yskit, pieni”
ja antaa lääkettä.

Muuta lapsi ei tarvitse,
iso halaus riittää.

Rakkaudesta lapsi
mummiaan kiittää.

P.S.
Mikäli runon kohteena on mummu, isomummu, eno, kummi, pappa tai vaikka vaari,
runon voi aloittaa näin:

Pieni lapsi
isää kaipaa,
jolla on tarinoita
ja aina aikaa.

Jonkun joka huolehtii…

Suloinen pieni lapsi

Kirjoitin tämän jälleen yhden syötön jälkeen, kun aikani katselin pieniä, uneen uponneita kasvoja ja sydämeen sattui ajatella, että jonakin päivänä joku saattaisi kiusata lastani siitä minkälainen hän on. Ihana, pieni, alahuultaan imeskelevä söpöläinen.

Kuinka kestän sen, että maailma on arkinen paikka?

Suloinen pieni lapsi
imee alahuultaan
ripset luovat varjon
leuka väpättää

Pidän sylissä pientä
lämmin, pehmeä, hauras
kuinka voit ollakaan
niin ihmeellinen

 

Suloinen pieni lapsi
kasvat joka päivä
eilinen on jo mennyttä
tänään

Kasvosi muuttuvat
hiukset kasvavat
kohta ajat pyörällä
tukipyörät poistetaan

Koulu alkaa
saat kavereita
teet läksyjä
sinulla on mielipiteitä

 

Suloinen pieni lapsi
mitä sitten kun kaadut
joku sinua pilkkaa
kiusaa leikkikentällä?

Minä en pysty
en millään kykene
maailman pahalta
sinua suojelemaan

Minä en voi estää
sydämesi särkymistä
en voi pitää
aina sylissä

 

Suloinen pieni lapsi
jonakin päivänä olet iso
ja kokenut maailmassa
kaiken mitä minäkin

Joskus sinunkin sydämesi itkee
oman pienen lapsesi
ihmettä, suloisuutta,
pakahtuu rakkaudesta

 

Sinä päivänä
kirjoitan uuden runon
sinä päivänä sydämessäni
soi lapsenlapsen laulu 

Iloisia ilmeitä piristämään

Olen tehnyt itsekseni pienen mobilen Hipsulle, en tosin tehnyt siitä ihan niin suurta kuin ohje lupasi – ilmeisesti lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa aiottiin. Sen siitä saa, kun tekee jotain jenkkiohjeilla. En ole vielä päättänyt teenkö mobilen uusiksi vai käytänkö tätä, voisin kyllä tehdäkin – tämän kun työstin kahdessa illassa.

Happy Day Crocheted Mobile (pattern)

A version of Happy Day Mobile

Mielikuvia metsästämässä: Mummut, mummit ja isoäidit

Tämä on haaste teille kaikille, jotka olette joskus nähneet jossain isovanhempia.

Olenko minä mummo, mummu vai mummi?
Kutsuuko nimenä muori, mumma tai isoäiti?
Luoko nimi roolin vai määrääkö nainen,
voiko toinen mummu olla erilainen?

Nyt kun isovanhemmat alkavat hiljalleen keksimään miksi heitä jatkossa pieni ääni kutsuu, alan minä kaivata lisätietoa siitä miten suomalaiset erilaiset isovanhempien ilmentymät näkevät.

Kerro siis minulle, minkälaisia mielikuvia sinulla on erilaisista mummuista, mummeista ja isoäideistä? Mikä erottaa mummon ja mummun, ajaako mummi autolla ja onko mummon mielipuuhaa istua keinutuolissa?

Kuka käy marjametsällä? Kuka syö pullia? Kuka leipoo herkullisimmat kaakut?

Kerro minulle minkälaisia isoäitejä sinulla on, minkälaisiin mummoihin olet törmännyt ja miksi mummit ovat parhaita?

Tarvitsen mahdollisimman paljon mielipiteitä, joten älä epäile jakaa tätä ystävillesi. Ehkä projekti venyy jopa kirjakauppoihin asti.

P.S. Kerrothan myös mielipiteesi papoista tähän merkintään.

Mielikuvia metsästämässä: Ukit, vaarit ja papat

Tämä on haaste teille kaikille, jotka olette joskus nähneet jossain isovanhempia.

Tuleeko minusta vaari, pappa vai ukki?
Muffa, faffa, isoisä, joulupukki?
Nimelläkö pieni ääni minua kutsua aikoo,
kuka näistä herroista parhaat letut taikoo?

Nyt kun isovanhemmat alkavat hiljalleen keksimään miksi heitä jatkossa pieni ääni kutsuu, alan minä kaivata lisätietoa siitä miten suomalaiset erilaiset isovanhempien ilmentymät näkevät.

Kerro siis minulle, minkälaisia mielikuvia sinulla on erilaisista papoista, vaareista, ukeista? Mikä erottaa isoisän ja vaarin, ajaako pappa autolla ja onko ukin mielipuuhaa istua keinutuolissa?

Kuka käy sienimetsällä? Kuka syö Sisuja? Kuka tupruttelee piippua?

Kerro minulle minkälaisia isoisiä sinulla on, minkälaisiin vaareihin olet törmännyt ja miksi papat ovat parhaita?

Tarvitsen mahdollisimman paljon mielipiteitä, joten älä epäile jakaa tätä ystävillesi. Ehkä projekti venyy jopa kirjakauppoihin asti.

P.S. Kerrothan myös mielipiteesi mummuista tähän merkintään.

Koulujuttuja

Menin ja hain tuossa keväämmällä Taidetieteelliseen Korkeakouluun Elokuva- ja TV-lavastuksen oppijaksi. Tässä pientä näytettä siitä, mitä sain aikaiseksi.

Tehtävä 3.  Komeronkokoinen koppi kerrostalossa
(Dostojevski: Rikos ja rangaistus, s. Juhani Konkka, Otava 1994)

Lue oheinen tekstikatkelma ja tee tekstin herättämistä mielikuvista kolmiulotteinen teos.
Heinäkuun alussa, tavattoman helteisenä päivänä, nuori mies lath illan suussa komeronkokoisesta huoneestaan, jonka hän oli vuokrannut S:n kujalta, ja alkoi hitaasti, aivan kuin epäröiden kävelemään K:n sillalle päin. Hän vältti onnellisesti emäntänsä tapaamisen portaissa. Hänen komeronsa oli viisikerroksisen talon katon rajassa ja muistutti pikemminkin kaappia kuin ihmisasuntoa. Hänen asuntonsa emäntä, jolta hän oli vuokrannut tuon komeron siihen kuuluvine palveluineen ynnä päivällisineen, asui kerrosta alempana omassa huoneistossaan, ja joka kerta lähtiessään kadulle nuoren miehen oli väistämättä kuljettava ohi emännän keittiön, jonka ovi oli miltei aina selkoselällään.

Toteutustapa
Tekotapa ja materiaalit vapaat. Työn on mahduttava taiteltuna A3-kokoiseen kirjekuoreen ja vastaanottajan on kyettävä helposti avaamaan ja kokoamaan teos.

Arviointiperusteet
Kyky tilallistaa mielikuva, materiaalien luova käyttö ja tekninen toteutus.

Sitten myöhemmin valintakokeissa (jee pääsin ekaan vaiheeseen jee!!) tein tällaisen:

Tehtävänä oli tehdä jokin portti jonka läpi jotain en muista mitä.

Crobots

Crobots on kirjanen, jossa on virkattujen Amigurumirobottien teko-ohjeita. Crocheted Robots equals Crobots. Aika siistei vaikka ite sanonkin. Kokoahan noilla on jtn 10cm tai alle.

Finished it!

Today I finished up the request my friend gave me, she’d found a cool pattern on Etsy.com of a pair of bare foot sandals. She was wondering about the difficulty of the pattern when I stepped up and said “I can do it”. And so I did.

It’s really easy, just follow the directions. Pattern can be purchased here at isamocrochet’s Etsy shop.

Next up is the playing around with this design and adding to it. I might be making some pretty little footwear for the next Summer.

 

Kaveri löysi netistä mitä ihastuttavimman ohjeen paljaanjalan virkatuista sandaaleista ja mietti kovasti, kauanko niihin menisi ja mikä lanka ja mitenkä kun ehdotin väliin että voisin tehdä ne ihan omasta ilostani.

Ja näin tein. Tuollaiset niistä tuli.
Ohje itsessään oli hirvittävän helppo, minä teen tuollaiset muutamassa tunnissa ja tuumasinkin niitä muutaman setin virkkailla huvikseni.

Seuraavaksi sitten on tarkoitus alkaa leikkimään, miten ohjeen saa paremmaksi ja mitä siihen voi lisätä. Voipi olla että tulos on vähintäänkin ihana.

EDIT: Kuvista näkee mitä kaikkea on saatu aikaan. ^_^