Pieni lapsi hädässä

Olen menossa lähiaikoina, aikuinen ihminen, kolmevuotiaan ja suht helppohoitoisen lapseni kanssa laivalle ensimmäistä kertaa. Mukana on toinen samanlainen, aikuinen ihminen ja suht helppohoitoinen lapsi.

Olen aivan äärettömän hermostunut. En matkusta yleensä mihinkään. Enkä mene yleensä uusiin paikkoihin. Kun saavun johonkin joka on aivan uusi paikka, minulla on vaikeuksia käsittää mitä minun tulisi seuraavaksi mennä tai mitä minun tulisi seuraavaksi tehdä. Jo pelkästään ovi josta en ole aiemmin kulkenut aiheuttaa minussa kauhunsekaisia tunteita. Mihin suuntaan se aukeaa? Kummalla sivulla on saranat? Johtaako se oikeaan paikkaan? Aukeaako se sisältäpäin?

Elämä tällaisessa maailmassa on vaikeaa. Elämä tässä hämmennyksessä on vaikeaa.

Nyt olen menossa toiseen maahan jossa on toinen maa! Paljon tuntemattomia ovia ja ilmansuuntia ja käytäviä ja toimintatapoja ja rahoja ja porttikongeja..

Olen tässä tämän vuoden puolella saanut alustavan diagnoosin keskittymishäiriölle. Olen myös kuulemma selvästi jonkin sortin hahmottamishäiriön uhri, jos niin nyt voi sanoa. Tämän tietäessäni se tuo lohtua sillä syy kaikelle pelkäämiselle ei olekaan oma vajavaisuuteni niinkään vaan seikat joille en voi mitään. Minulla on jonkin sortin aivovaurio, joka vaan on. Aivot puskee porkkanaa ja sille ei voi mitään.

Nyt voinkin vihdoin, näin liki 36 vuoden iässä todeta, että hitto kun pelottaa lähteä jonnekin kauas ilman aikuisen valvontaa. Onneksi on sentään kaveri matkassa ja laivassa paljon osaavia ammattilaisia. Pitäisikö itsellekin laittaa sellainen Muumi-osoitelappu niskaan?

Vanhoja teiniangsteja fiktiomuodossa

Joskus aikanaan kirjoittelin tarinoita ja sitten annoin sen tarinavihkoseni äidinkielenopettajalle. Odotin jonkinlaista ammattilaisen mielipidettä mutta sainkin vain pitkän kummastelevan katseen. Oli vähän outo tilanne.

Nyt kun luen tätä, ymmärrän miksi.

Mutta hei, mitä kielikuvia. Siis näitä ei rahalla saa. Pyydän anteeksi kaikilta Pirreiltä.

24.3.1994 (olin tuolloin kuukautta vajaa 14)
“Pirren päivät
Se oli maanantai. Hän astui sängystä alas ja katsoi peiliin. Niin. Muuta ei näkynyt, kuin tavallinen nuori, jolla on finnejä niin, että kun niitä laskee, nukahtaa kesken laskujen. Tai niin ainakin hän sanoi. Niin sanoi se teini, joka oli lopen kyllästynyt elämäänsä. Teini, joka omisti nuo kasvot finneineen. Mutta kasvoilla oli myös nimi: Pirre.
Hän oli aloittanut päiväkirjan jonkun typerän psykiatrin käskystä. Jos kerran ihminen haluaa päättää päivänsä, kai hänellä on siihen oikeus. Pirre pudistaa päätään ja lysähtää tuolille, edelleen peiliin katsoen. Ensin äiti murtuu isän lähdöstä. Sitten hän löytää uuden joka juo, polttaa ja on itsekäs. Kaikkea mitä Pirre inhoaa. Ennen äiti ja hän olivat aina yhdessä. Nyt tuskin koskaan.
Hän vavahtuu säpsähtäen. Nousee ja pukee. Kaappaa reppunsa ja kissan ja porhaltaa alas sulkien oven perässään. Pöydällä hän kuvittelee olevan paahtoleipää, hunajaa ja kaakaota vain häntä varten. Istuen pöytään hänen haaveensa repeävät. Paahtoleivän tilalla on ranskanleipä, hunajaa ei ole ja kaakao on korvattu kahvilla. Kuullen naurua Pirre katsahtaa taakseen. Hänen äitinsä hiljenee Pirren nähdessään. Pirren silmät loistavat silkkaa vihaa miestä kohtaan, joka seisoo virnuillen äidin takana. Pirre nousee, harppoo ovelle ja jää oven rakoon miettimään, pitäisikö huikata hyvästit. Hän päättää jättää sen silleen, koska tämä Markkuhan voisi jopa luulla, että se olisi ollut hänellekin. Ovi vain kolahtaa Pirren lähtiessä.
Koulusta tullessaan Pirre juoksee suoraan huoneeseensa. Pian oven takana naukuu Murmeli, Pirren ainut kissa. Hän päästää sen sisään ja lukitsee oven. Pirre kääntyy pöytäänsä kohti, jonka päällä tämä Markun ostama päiväkirja odottaa. Sen kannet on tehty erivärisistä simpukoista. Sinisistä, punaisista ja merenvihreästä. Äidistä se oli oikein kaunis, mutta Pirre ei voi sietää sitä. Se ei voi koskaan olla kaunis hänen silmissään. Ei koskaan.
Selatessaan sivuja, hänen mieleensä nousee muisto, joka kirvelee kuin suola haavan päällä. Hän näkee sielun silmin, kuinka veri purskahtaa sotkien kaikki. Pirre näkee itsensä heittävän partakoneenterät roskikseen. Hän istuu ammeeseen heikentyen hetki hetkeltä. Kun hän oli menettämässä tajuntansa, Markku tuli sisään. Sekaisten muistojen jälkeen, kun terapeutti oli puhunut, Markku toi heille päiväkirjan Pirreä varten.
Yhtäkkiä Murmeli naukaisee riipaisevasti. Pirre säikähtää pahasti. Ensin hän katsoo kissaansa ja sitten oveen, jota joku hakkaa. Sitten koko huone alkaa pyöriä. Kissa huutaa kauhuissaan kun Pirre kaatuu lattialle, kuin kuollut. Kaikki pimenee, kuuluu vain jyskytys ja Murmelin epätoivoinen huuto…
Pirre herää oudossa paikassa, mutta silti tutussa. Hänen silmänsä sulkeutuvat kun hän miettii. Taas muisto purkautuu kahleistaan ja Pirre hyppää pystyyn. Hänen tekee mieli huutaa kovaa, mutta hän ei saakaan ääntä. Hän käy maata ja alkaa itkeä. Hänen kurkkunsa palaa. Yksin hän nyyhkii huoneessa, jonka hiljaisuuden rikkoo epätoivoinen itku.”

..voi lol. T: Saga +22 vuotta.

Lasten applikaatiot

Olen pienen lapseni kanssa etsinyt hyviä applikaatioita, joita olisi mukava pelata, ihan aikuisenkin. Suosin mainoksettomia, maksavia pelejä, joissa on mielekäs ja opettavainen sisältö. Tässä raaka listaus hyvistä pelintekijöistä sekä peleistä, jotka löytyvät ainakin AppStoresta. Tämä lista on tehty pääasiassa niin, että meidän 2-vuotias (nyt 3) on kokenut nämä mielenkiintoisiksi ja hauskoiksi.

SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI:

Seven Academy

  • Busy Shapes

Fox And Sheep GmbH

  • Petting Zoo – Animal Animations

Gigglebug Entertainment

  • Kikattava Kakkiainen
  • Myös muita

Studio Pango

  • Pango Free
  • Pango Playground
  • Pango Hide And Seek

SUOMALAISIA:

Yle.fi

  • Yle Lasten Areena (ohjelmia)
  • Pikku Kakkonen (pelejä)
  • Nuottiniitty (musiikki/palapeli/piirtäminen)

Kapu Toys

  • Kapun Metsä
  • Myös muita

Spinfy

  • Muumi – Kuinkas sitten kävikään? (Interaktiivinen kirja suomeksi)

Niilo Mäki Säätiö

  • Ekapeli Alku (opettaa kirjaimet hyvin ja suomeksi)

MUITA PELEJÄ:

LEGO Systems, Inc.

pienelle:

  • LEGO DUPLO Ice Cream
  • LEGO DUPLO Circus

vanhemmalle:

  • LEGO DUPLO Zoo
  • LEGO DUPLO Train
  • LEGO DUPLO Food
  • LEGO DUPLO Forest

My First App Ltd.

  • Sort It Out 1

Sago Sago

  • Sago Mini Road Trip
  • Sago Mini Forest Flyer
  • Sago Mini Friends
  • Sago Mini Pet Cafe

Toca Boca AB

  • Toca Birthday Party (erityisesti pienelle joka tykkää toistosta)
  • Toca Band
  • Pet Doctor
  • Toca Robot Lab
  • Toca Hair Salon Me: Tosi hauska jos vaan osaa/jaksaa säätää kuvien kanssa
  • Toca Lab: Hyvin sisältöriittoisa, hauska.
  • Toca Nature: 3v. Hauska.
  • Toca Boo: Mahdollisesti pelottava
  • Paljon lisäpelejä

3fs

  • Toonia Jelly: Learn about Colors, Shapes and Emotions
  • Toonia Jelly: Play, Listen And Learn The Sounds
  • Toonia Colorbook

Originator Inc.

  • Endless Alphabet

Roo Roo

  • Monsterpark Zoo: Hyvä, tosin vähän pelottava.
  • Stumpy’s Alphabet Dinner

StoryToys Entertainment Limited

  • My Very Hungry Caterpillar (Tamagotchimainen, menee hyvin jos löytyy Pikku Toukka Paksulainen -kirja)

Alexandre Minard

  • My First Puzzles: Snakes
  • My First Wood Puzzles: Dinosaurs

Pepi Play

  • Pepi Ride (Oikein tykätty)
  • Pepi Bath
  • Pepi Doctor
  • Pepi Tree
  • Pepi Bath 2

Francois Walter

  • Learn To Draw Animal

Dr. Panda Ltd

  • Dr. Panda & Toto’s Treehouse
  • Dr. Panda Daycare
  • Dr. Panda’s Swimming Pool
  • Paljon lisäpelejä.

Filimundus AB

  • My Little Work – Garage

Jutiful

  • Talking ABC: Tosi hauska ja kiva, opettaa tosin kirjaimet englanniksi

Lucas Zanotto

  • LOOPIMAL by YATATOY: Kiva musa-appi

BUBL GmbH

  • Bubl Draw

Nickelodeon

  • Paw Patrol – Rescue Run

Pehmeä piparikakku

Lemppariohjeeni näin joulun alla on pehmeä piparikakku jonka joskus bongasin jostain lehdestä. Tämä on upea ilmestys kun siihen tursuilee paljon sokerikuorrutetta ja antaa sen istua jääkaapissa päivän tai pari ennen tarjoilua:

Pehmeä piparikakku

200 astetta, 40-50 min tasalämpö

50g voita
2 munaa
3 dl sokeria
n. 3 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl ruokasoodaa
½ dl mantelirouhetta
1 ½ dl kevytkermaa

Sokerikuorrutetta
Koristeita

1. Sulata voi ja jäähdytä se.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
3. Sekoita vehnäjauhoihin mausteet, sooda ja mantelit
4. Lisää muna-sokerivaahtoon kerma, rasva ja jauhot. Sekoita.
5. Voitele kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan.
6. Paista 200 asteessa keskitasolla 40-50 min tai kunnes kakku on kypsä.

Kakku paranee jääkaapissa. Koristele vasta ennen tarjoilua.

Vinkki: Kinkkupussi on hieno sellofaanikorvike, voit kokeilla myös muffinsikoossa.

Runo muutoksesta

Tämän olen kirjoittanut kolmisen vuotta sitten.

Olen aina elänyt varjossa.

Hymyillyt hiljaa, hiipinyt paikoilleni.

Tuntenut kaiken mutta muurin takaa.

Pimeään tottunut.

 

Tulevaisuus saattaa olla kirkas.

Värejä täynnä, äänet kuuluu läheltä.

Seison vapaassa ilmassa,

auringossa.

 

Tiedän kyllä miten.

Mutta en osaa nähdä.

Tiedän ja osaan

mutta muuri asuu minussa.

 

Toivon että jatkossa

ainoa asia mitä kannan on

aurinkolasit.

Tilaisuudet ja niihin tarttuminen

Päivä oli kuten mikä tahansa muukin, vain lounasta vailla. Lähdin pizzanhakureissulle ja jostain syystä päätin pistäytyä sisään siihen kahvilaan, joka on ollut jo vuoden auki ja josta menen ohi liki päivittäin mutta johon en koskaan ole tutustunut. Sisään astuessani huomasin heti ettei kahvilassa ollut mitään mitä voisin haluta, mutta kohteliaisuus- ja lähiyritysten tukemisen nimissä ostin kaksi mustikkapiirakkapalaa. Toisesta oli murtunut pala ja sain siitä puoli euroa alennusta, vaikka noh, murtuuhan ne palat purressakin. Minä olen enemmän sitä “no sittenhän minulla on kolme palaa”-tyyppiä, joka tykkää olla välittämättä tuollaisista. Mukavaahan se silti oli, ei sikäli.

Jatkoin siis matkaani kohti pizzapaikkaa joka olikin sitten kiinni. Ilmeisesti kukaan ei halua tehdä siellä perjantaisin lounasta. Harmistuneena ja ääneen itsekseni jutellen lähdin tien yli takaisin ja päätin puolivälissä jatkaa eteenpäin lähikaupalle, vaikka en ollutkaan einesfiiliksillä. Kyseisen pizzapaikan pizzat ovat parhaita tähän asti syömiäni enkä ollut valmis luopumaan unelmastani saada yksi tai kaksi lisäkiloa.

Kauppaan kulkiessani näin edellä kun roska-auto teki hyvin tehokkaasti töitä. Ei mennyt kovinkaan kauan kun koko pitkä katu oli putsattu roskapusseista ja päätyyn ehdittyään auto ei mahtunutkaan ahtaasta välistä koska kulmaan oli parkkeerattu auto. Kuskit olivat harmissaan, mutta totesivat että koska vieressä on myös kauppa, nyt olisi otollinen hetki parkkeerata auto ja käydä kaupassa. Mentiin sitten koko ronkka kauppaan.

Ostin kaupasta kaikenlaista, tuttuun tapaan huomasin sen olevan huono idea kun on nälkäinen. Ostin kaikkea ja vähän siitä lisäksi, tankkasin mukaan myös ison kasan hedelmiä viikonlopun tuplasynttäreitä varten. Kaupassa yksi äiti taisteli kolmen lapsensa kanssa ja hyllyn takana meno alkoi kuulostaa jo nyrkkitappelulta, mutta siellä he menivät reippaasti rivikkäin, vaikkakin pojat matkivat äitiään joka jatkuvasti aloitti lauseensa muodossa “NYT STOP!”. Kauppa oli täynnä yhtä stoppia kun sujuvasti purjehdin kassalle hämmentävän lounasostoskorini kanssa.

Kassalla pelkäsin että mukaani tarttunut ekokassi olisi liian pieni, vaikkakin se on tunnetusti ihmeellisen kestävä ja tilavampi kuin kassit yleensä.
“Nyt nähdään miten hyvä olen pakkaamaan” sanoin kun äiti lapsitornadoineen saapui latomaan tavaraa hihnalle. Kulmikas, kulmikas, pyöreä, painava.. Otin kassin pohjalta mustikkapiirakat ulos ja ladoin sata banaania tilalle. Lopulta täytin kassini ääriään myöten niin, että hetken mielijohteesta ostamani mustikkapiirakat olivat ylimääräisiä.
“Hyvinhän se meni, kiitos!” huikkasin ja ohjasin itseni ovelle.

Ulkona seisoi edelleen se vihreä roska-auto. Eteen parkkeerattu pikkuauto oli kadonnut, mutta kuskit viettivät autossaan lounastaukoa.

Eteeni avautui oiva tilaisuus:

Voisin kävellä auton ohitse, kiivetä raput kotiovelle ja istua mässyttää mustikkapiirakat suuhuni eikä kukaan minua siitä arvostelisi tai kritisoisi. Paitsi ehkä personal trainer. Ja minä itse. Mutta olisin samalla myös onnellinen mustikkamassu joten se voittaa.

Tai sitten..
Kävelin roska-auton viereen, koputin oveen ja sopersin jotain huonosti mietittyä, kuten etten koskaan ole kiittänyt roskankerääjiä (paras termi minkä siihen hätään keksin) ja tuumasin että te voisitte näistä pitää. Ojensin piirakat ylös ikkunalle ja miehet ottivat ne iloisina vastaan. Toivottelimme siinä toisillemme hyviä viikonloppuja ja jatkoimme matkaamme. Vielä juuri ennen kuin kaveri sai ikkunansa suljettua, kuulin tielläni kuskin hihkuvan odotuksesta.

Tilaisuudet ovat eriskummallisia. Ne esittäytyvät joskus selkeinä hetkinä, joskus niitä taas saa etsiä ja odottaa. Toiset tilaisuudet jättää käyttämättä, toisiin tarttuu ja toisia ei huomaa lainkaan.

Se kuitenkin mihin voimme vaikuttaa, on se tilaisuuksille silmänsä aukaiseminen ja rohkeus tarttua niihin.

Sivuhuomautuksena olen aina inhonnut sanontaa “päivän hyvä työ”. Miten niin päivän hyvä työ? Eikö niitä hyviä töitä voisi tehdä aina kun haluaa, rehellisesti, rakkaudella ja joko annettuun tilaisuuteen tarttumalla tai sellaisen erikseen luomalla? Miksi muka pitäisi olla jokin normi, jonka mukaan toimia.

Uskon etteivät ihmiset tarvitse hyvätyö-minimiä. He tarvitsevat vain rohkeutta toteuttaa itseään.

Syksyn värit elämässä

Mietin juuri syksyn lehtiä ja miten syksyllä meitä ympäröi kuolema mutta se on silti niin kaunista. Sitten mietin mitä kaunista on siinä kun läheiset tulevat täyteen ikäänsä ja ymmärsin että toisaalta kuolema on lahja. Se on vapautus väsyneelle ja läheisille taas mahdollisuus tuntea puhdasta rakkautta. Suru on puhdas, alkukantainen tunne. Se poistaa kaikki epäpuhtaudet; nostaa esiin tunteita joita ei likaa pikkuasiat ja turhanpäiväisyys. Se antaa meille rakkaan ihmisen kokonaisuutena ilman arkipäiväisiä asioita.

Se myös antaa meille mahdollisuuden kasvaa, muuttua ja käsittää mikä on tärkeää. Se antaa laatuaikaa muiden, vielä ympärillä olevien ihmisten kanssa ja vahvistaa niitä suhteita joihin voimme vaikuttaa.

Luopuminen ja lopullisuus on se vaikea osuus, ajan kulumisen hyväksyminen. Tämä on välttämätön prosessi jotta elämä elettäisi hyvin.

Ikä on sellainen juttu että sitä on jossain vaiheessa liikaa. Väsyneen ihmisen on jossain vaiheessa nukuttava ja silloin meidän muiden pitää antaa siihen mahdollisuus. Itsekäs minä ei kuitenkaan koskaan ole täysin valmis päästämään irti ja hyväksymään omaa paikkaa maailmassa.

Äitini kuoli 36-vuotiaana, kuitenkin elettyään jo paljon. Hän toteutti unelmiaan, rakasti perhettään, teki vaikeita päätöksiä. Isoisoäitini oli taas yli 90 ja koko minun nuoruuteni ajan höppänä mummu, joka ei muistanut kuka minä olen. Martta-mummulla oli aina sievä koti ja kirjahyllyssä pitsiliinan päällä lasikulhossa Eucamentholeja. Mummi taas kuoli kuusikymppisenä, leikatessaan leipää, televisio auki. Muistan surreeni miten intohimoinen Kauniiden ja rohkeiden katsoja ei nyt näe miten Ridgelle käy. Vuosia myöhemmin, kun sama porukka menee kahdettakymmenettä kertaa naimisiin, ymmärrän ettei kukaan voi elää loputtomiin. Toiset näkevät vanhuuden, toiset eivät ennätä sinne asti. Se ei kuitenkaan tee tilannetta epäreiluksi tai toisen elämää toista tärkeämmäksi.

Me kaikki teemme eri asioita elämämme aikana, me kaikki merkitsemme eri asioita rakkaillemme. Meillä jokaisella kuolema tarkoittaa eri asiaa. Ketään ei kaivata samoin kuin toista. Uskon, että jokainen elää ja kuolee niin, että se mahdollistaa asioita muille. Jokaisella elämällä ja kuolemalla on tarkoituksensa. Se, onko meillä vapaa valinnanmahdollisuus vai onko kaikki jo ennalta määrätty, on sitten uskon asia. Loppujen lopuksi vastaus on kuitenkin merkityksetön. Se on mitä on.

Ei sitä ikuisesti voi olla tytär, sisko tai lapsenlapsi. Tietyssä vaiheessa meidän tehtävämme on olla äitejä, isoäitejä ja vanhempia.

Toivottavasti sitten kun minun aikani on täysi, minä voin hyväksyä oman paikkani ja uskoa siihen, että maailma pärjää ilman minua.

Ajassa taakse ja edespäin

Viime merkinnästä on jo aikaa. En tiedä paljonko, varmaan joku vuoden tapainen mutta se tuntuu pidemmältä.

Olen vaihtanut työtä. Olen onnistunut, kasvanut, kokenut. Olen tärissyt kauhusta, huutanut vasten kylkiluitani ja nostanut katseeni.

Olen itkenyt, purkautunut onnettomaksi elinmassaksi maahan ja sätkinyt paikallani, mutta aina onnistunut löytämään jonkinlaisen rakenteen jonka varassa nousta ylös. Päänikin on aina lopulta noussut paikalleen ja askel on ollut ylväs.

Ihminen on kulutustavaraa. Sen näkee luonnosta kun se tarpeettomana meitä heittelee ympäri erilaisia paikkoja. Taas kuoli joku, big deal, tässä seuraava joka astuu tilalle. Luonto ei jää pohtimaan ihmisten tunteita. Ihmisetkään eivät aina pohdi ihmisten tunteita.

Tässä pari päivää sitten kaksivuotiaani oli kovin pahoillaan siitä, että kellon viisarit lyövät eteenpäin. Sanoin sen olevan hyvä juttu mutta en ihan löytänyt sille hyvää perustetta. Miksi se on hyvä juttu, että aika kuluu, että me vanhenemme, että maito happanee? Miksi se lasketaan onneksi, että aina tulee ilta ja aina tulee aamu? Että leikit loppuvat ja rakastavaiset eroavat?

Aika kuluu, ettemme jäisi tähän hetkeen.
Aika kuluu, jotta kokisimme uutta.
Aika kuluu, koska se voi tehdä niin.

Aika kuluu. Minä kulun. Minä hajoan, rakennun, romahdan, nousen, huudan ja hiljenen. Minä nauran, oivallan, rakastan ja tunnen. Kuka hullu haluaisi luopua siitä?

25 vuotta sitten menetin äitini. 2 vuotta sitten minusta tuli äiti. Olen koko elämäni odottanut lupaa muilta olla minä ja mahdollisuutta toteuttaa asioita, ihan vain sen pelossa että aika kuluu.

Nyt minun pitäisi päättää mikä on tärkeää, yrittää juosta ajan perässä tai ottaa riski ja seisahtua nauttimaan hetkestä.

Siitä huolimatta en osaa kuin huolehtia tulevasta.

Mokkapal– eiku Mariannesuklaamansikkamuffinsit

MOKKAPALAMUFFINSIT
12 muffinsia

Löysin oivan ohjeen Foodiesta:

Ainesosat

2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl sokeria
3,50 dl vehnäjauhoja
100 g margariinia

Kuorrutus

2 dl tomusokeria
2 rkl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
50 g pehmeää margariinia

Ohje

Sulata margariini pienessä kasarissa ja nosta jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun vatkaimella tekemä kuvio jää hetkeksi vaahdon pintaan. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi jauhot munavaahtoon. Lisää joukkoon vuorotellen margariini ja maito samalla sekoittaen. Kääntele varovasti tasaiseksi taikinaksi. Annostele taikina 12 muffinivuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä ritilän päällä. Tee kuorrute. Siivilöi kulhoon kaakaojauhe ja tomusokeri. Sekoita joukkoon kahvi ja pehmeä rasva.

Näin siis tekee Foodie ja näin ajattelin itsekin tehdä. Voit tällä reseptillä saada suuren herkkupalan, sillä suomalaiset eivät mitään rakasta niin paljon kuin mokkapaloja.

 

Tai sitten voit tehdä niin kuin minä:

Mokkapal– eiku Marianne-suklaamansikkamuffinsit

2 munaa
2 dl sokeria
3,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl Marianne-crunchia
75g margariinia
1 dl maitoa

Leivontasuklaata 250g
Avec ranskalaisia pastilleja

Paista 175 asteessa, noin 20min

  1. Printtaa ohje sekä ota esille kulho ja vatkain. Päätä tehdä tuplataikina.
  2. Mittaa pieneen kulhoon 200g voita ja laita se mikroon.
  3. Avaa kaappi ja huomaa, että sokeria ei ole yli 2dl. Mieti hetki mitä tehdä. Jätä kaikki pöydälle, syö lounasta ja twiittaa seuraava tunti.
  4. Laita sulanut rasva jääkaappiin ja lähde hakemaan lasta päiväkodista. Käy takaisin tullessa kaupassa ja osta mm. Marianne-crunchit hienoa improvisoitua muffinsi-iltamaa varten. Palaa kotiin.
  5. Kun taas huvittaa leipoa, ota rasva jääkaapista ja laita se takaisin mikroon.
  6. Mittaa vatkauskulhoon kahdeksan desilitraa sokeria. Ymmärrä että se on liikaa.
  7. Mittaa kulhosta sokeriastiaan neljä desilitraa sokeria. Huomaa, että jäljellä on noin kaksi ja ettet osaa laskea. Kaada kaikki sokeri astiaan.
  8. Mittaa pussista uudelleen, tarkemmin neljä desiä sokeria.
  9. Väistä lasta joka on huomannut että leivot jotakin ja roikkuu jalassasi kerjäämässä.
  10. Riko kulhoon neljä huoneenlämpöistä luomukananmunaa.
  11. Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Tee tämä lapsi sylissä koska muuten syntyy hirveä show ja “MIKÄ ON TUO ÄÄNI”-paniikki. Kun vatkaimella (sammutetulla) voi valuttaa taikinan pintaan tuplakahdeksikon niin, että se jää näkyviin, on vaahto riittävän kuohkeaa.
  12. Laske lapsi maahan. Kestä kiukuttelu.
  13. Yhdistä jauho ja leivinjauhe. Sekoita.
  14. Siivilöi eli ripottele naurettavan pienissä hituerissä jauhot taikinaan ja yritä mukamas sekoittaa sitä taikinaa älyttömästi pienellä kapustalla ympäriinsä nostellen.
  15. Perustele itsellesi että näin on hyvä ja kuvittele olevasi Koko Suomi leipoo -ohjelmassa.
  16. Hoksaa, että Anne Kukkohovi olisi parempi Anne Kakkuhovina, mieti onko tästä jo iloittu hänelle itselleen ja leikittele ajatuksella että twiittaat sen hänelle, jonka jälkeen mieleen tulee koulukiusaaminen ja sitten aloita ajatuksesta luopumisen prosessi.
  17. Muista jauhojen lisäämisen jälkeen että rasva ja maito puuttuu. Lisää ne ja totea alitajuisesti, ettei kapustasekoittaminen toimi mutta tietoisesti jätä tämä huomiotta.
  18. Muista myös Marianne-crunch ja laita sitä 2tl.
  19. Kaada oudon näköistä, vetisenrasvaista taikinaa muffinsivuokiin niin että pohja peittyy.
  20. Annostele lusikalla sormenpäällinen mansikkahilloa taikinan päälle.
  21. Kauho ruokalusikallinen taikinaa hillosilmien päälle ja paista muffinseja uunissa 20 min.
  22. Ihmettele, kun ne sylkevät rasvaa kuin tulivuoret eivätkä kohoa.
  23. Keskustele aviomiehen kanssa ja totea, että teet vielä yhden taikinan kun muniakin on.
  24. Mittaa pesemättömään taikinakulhoon 2dl sokeria ja 2 munaa.
  25. Yritä epätoivoisesti saada sokeria ja munia vaahtoutumaan, totea että varmaan olisi kannattanut pestä kulho ensin.
  26. Lisää joukkoon jauhot ja leivinjauhe. Jätä laiskuuttasi kapusta pesemättä ja käytä vispilää laiskanlaiseen sekoittamiseen. Lisää vajaa mitta margariinia ja maitoa 1dl. Vähennä Marianne-crunch 1 teelusikalliseen.
  27. Ota lusikka ja lusikoi taikinaa uusiin muffinsivuokiin. Lisää hillosilmät.
  28. Lusikoi vielä lopputaikina muffinsivuokiin.
  29. Paista 175 asteessa 20min ja anna jäähtyä.
  30. Sulata suklaa vesihauteessa ja dippaa muffinseja siihen.
  31. Koristele Avec ranskanpastilleilla.

ONGELMA.

  1. Huomaa epäonnistuneiden muffinsien rumuus.
  2. Mieti kuumeisesti miten voit tuoda päiväkodin myyjäisiin 12 täydellistä ja 24 epätäydellistä muffinsia.
  3. Kylmetä kuorrutesuklaa jääkaapissa ja leikkaa isoja sellofaaniviipaleita.
  4. Huomaa, että sellofaani loppuu kesken. Leikkaa palat puoliksi.
  5. Leikkaa hopeanauhasta sidottavia pätkiä. Huomaa että nauha loppuu kesken.
  6. Leikkaa nauhat puoliksi.
  7. Katso Netflixistä Orange is the new blackia ja juo lonkero.
  8. Kääri täydelliset muffinit sellofaaniin jotta niiden yksittäisarvo nousisi.
  9. VUOLA! Valmista on. Mokkapal– eiku Mariannesuklaamansikkamuffinsit ovat valmiita.
  10. Hyvää ruokahalua!

Onnellisuusmaa

Tuli kissa kauppatiellä vastaan, huuteli jo monta metriä ennen kuin osuin kohdalle ja seurasi pihalle asti. Kovasti oli asiaa ja niin hyväkuntoinen että pelkäsin karanneen jostakin. Menin kotiin ja näytin miehelle ottamani kuvan.

“Oli kyllä aika kummallinen kissa kun oli niin tuttavallinenkin.”

Sitten mies kävi vuorollaan silittelemässä kissaa, sanoi etsiskelleensä sitä pihalta kun tiellä oli kaupasta tulossa nuori pariskunta lastenvaunujen kanssa jäätelöä nautiskellen.

Yhtäkkiä kissa singahti puskista pariskunnan jalkoihin.
“Kenes kissa tämä on?” kysyi mies.
“Meidän kissa, se seuraa meitä aina joka paikkaan ja jäi tähän odottelemaan kun mentiin kauppaan. On meillä toinenkin mutta se ei ole näin tuttavallinen.”

Täällä ihmiset ulkoiluttavat kissojaan antaen niiden juosta vapaina. Vai oliko se kissa joka ulkoilutti omistajiaan?

Ihme lintukoto.
Ihana paikka.

Minä muutin tietämättäni Disney-elokuvaan.

image

Hys nyt, äiti leikkii

Aloitin vihdoin yhden projektin jota olen jo pitkään himoinnut omakseni. Ystäväni ylläpitämän nukkekotiblogin innoittamana sain sitten muutaman vuoden viiveellä aikaiseksi maksaa rahaa maalattavissa olevasta, useamman kerroksen talosta. Tuloksena on tällä hetkellä Expeditini päällä makaava nukketalonpuolikas, jonka tulen sisustamaan ja askartelemaan projektinomaisesti vapaa-aikani sallimissa mitoissa.

Talon rakennus

Talon rakennus käynnissä. Minun piti se tehdä mutta insinööri innostui enemmän.

dollhouse2

Talo on koossa noin 50 x 80 x 60, sen koko julkisivu aukeaa ovien lisäksi. Siinä on kaksi asuinkerrosta, joissa on kaikkiaan neljä huonetta. Huoneiden lisäksi ullakkoon pääsee käsiksi ja erikseen vielä rakennettavissa oleva kellari- ja pihakerros on myös sisustettavissa, vaikkakin se on loppuun rakennettuna suljettu tila.

Puu on suhteellisen laadukasta kun vertaa sen monimutkaiseen julkisivuun sekä arkkitehtuuriin, puhumattakaan hinnasta (Etola 123,00 €). Oikein hyvä kauppa ja uskon kyllä että tämän kanssa vierähtää moni askarteluntäyteinen hetki. Ehkä sitten joskus voin talon luovuttaa tyttärelleni. Ehkä sitten … vaikka viiden vuoden päästä.

Lapsi pieni älä nyt häiritse, äiti leikkii.

dollhouse3 dollhouse4

dollhouse5

Unitango

Yöpuulle meno menee tässä kämpässä seuraavasti:
Kahdeksan maissa vauva juo lämpimän maidon ja syö noin desin puuroa. Tänään vauva maistoi ensimmäistä kertaa Hipp:n puurojauhetta. Tulos: pyyhitään puuro sormilla pois kielen päältä itse syöjän toimesta.

Tämän jälkeen odotetaan josko vaippaan ilmestyisi vielä jotain mutta pian se vaihdetaan joka tapauksessa. Äiti on oppinut, vihdoinkin. Monta 5 minuuttia pidettyä vaippaa se vaatikin. Yövaatteet puetaan päälle, vauva hieroo silmiään. Vauva syliin, tuuletin pois päältä, kaihtimet kiinni ja ikkuna säppiin. Äiti pitää vauvaa sylissä, laulaa ja keinuttaa. Vauva nauttii. Lisää vain tutti.

Vauva ujutetaan salaa pinnasänkyyn. Vauva retkahtaa äksäksi raajat joka ilmansuuntaan. Äiti siirtää hiljaa pupun vauvan kainaloon. Äkillinen piristyminen. Vauva avaa silmänsä, tarttuu unipupuun ja siirtää sen jalkojensa väliin. Työntelee jalkojaan pinnasängyn välistä. Jalka jää jumiin. Itkettää. Tutti tippuu. Äiti laittaa tutin. Vauva tarttuu tuttiin, heittää sen sängyn toiselle reunalle. Jalka pinnasängyn välissä taas. Vauva tarttuu tuttiin, ottaa sen pois. Äiti ei viitsi enää neljättä kertaa korjata. Vauva etsii sen itse, laittaa suuhun, kääntyy kyljelleen ja sulkee silmät.

JEE! Äiti istuu ilmeettä paikallaan päästämättä ääntäkään, mutta päänsä sisällä hän huutaa riemusta.

Vauva hipsuttelee unipupua. Avaa silmät. Tarttuu tuttiin ja heittää sen pois. Äiti joutuu nousemaan ylös laittaakseen tutin takaisin “koska vauva on niin väsynyt”. Vauva räväyttää silmät ammolleen, kääntyy salamana selälleen ja hihkuu vähän kiljahdellen samalla kun unipupu heiluu sätkivien raajojen mukana. Äiti laittaa tutin. Vauva sanoo “tä tä, tihh, äit-ti” ja leikkii tutilla. Äiti istuu alas ja huokaa.

Isä, joka on katsonut hetki sitten uutta talouteen hankittua animaatioelokuvaa eikä sitä pysty jatkamaan ennen kuin äiti on vapautunut vauvan nukuttamisesta, saapuu paikalle. Äiti pakenee riemuissaan jääkaapille hakemaan siellä makaavan suklaavanukkaan.

Isät on kivoja.

Vauva itkee tietäessään, että iltaleikki on tältä illalta ohitse. Hah! sanoo äiti.

Vauva nukahtaa viidessä minuutissa. Äiti on tästä riemuissaan mutta on salaa varjoissa katkera.

Ystävänpäivän erittäin suklainen kakku

Eli nopeasti sanottuna YES-kakku.

Tee omalle kullallesi niin kuin pitää tai sitten niin kuin minä teen.

Eli pohjana on ihan perinteinen sokerikakun ohje.

3 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

+ kaakaojauhetta (sitä oikeaa)
+ leivontasuklaata
+ koristeita kuten sokerimassaa, sokeriruusuja tms.

  1. Mittaa munat ja sokeri kulhoon. Vaahdota.
  2. Mittaa leivinjauhe jauhoihin ja sekoita se munavaahtoon.
  3. Halutessasi voit lisätä kakkuun sisältöä kaakaojauheen tai vaikka leivontasuklaan avulla.
  4. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 60-70 minuuttia.
  5. Koristele.

Tai tee niin kuin minä:

  1. Laita uuni tasalämmölle 175 asteeseen.
  2. Ota lasi ja riko sinne kolme munaa (alkuperäinen ohjeeni tosiaan neuvoo mittaamaan asiat lasilla näin ikään, ensin munat ja sitten saman verran sokeria ja jauhoja kuin mihin munat lasissa ylettyivät – piste sinulle jos ajattelit kaksimielisesti).
  3.  Kaada munat vatkauskulhoon.
  4. Kaada vatkauskulhoon pieni keko sokeria ja ymmärrä, että sokerin piti mennä lasiin.
  5. Kaada lisää sokeria lasiin ja arvioi määrä ikäänkuin oikeaksi. Kaada sokerit vatkauskulhoon. Laita lasi jonottamaan tiskikoneeseen.
  6. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi.
  7. Etsi lasia mitataksesi munien märkämitalla tarvittavat jauhot. Ole iloinen siitä, ettet laiskuuttasi ole tyhjentänyt astianpesukonetta ja näin ollen lasi löytyy pöydältä.
  8. Kaada sinne liikaa jauhoja. Ole välittämättä asiasta.
  9. Lisää jauhoihin teelusikallinen leivinjauhetta.
  10. Kaada kuivat aineet munasokerivaahtoon.
  11. Etsi kakkuvuoka, rasvaa ja korppujauhoita se.
  12. Muista tässä vaiheessa että suunnittelemasi tummasuklaahippuset tulee lisätä ENNEN kuin kakku menee uuniin. Etsi suklaa kaapista.
  13. Huomaa, että se on valkosuklaata.
  14. Päätä tehdä tiikerikakku ja kaada aitoa kaakaojauhetta taikinaan. Sekoita vähän.
  15. Kun olet sekoittanut taikinaa liikaa, päätä tehdä siitä todella ruskea.
  16. Kaada taikinaan mielivaltaisesti kaakaojauhetta.
  17. Ota puolikas leivontasuklaalevy ja leikkaa se veitsellä pienempiin palasiin.
  18. Lisää se valmistamaasi kaakaoon, jossa on taikinaa.
  19. Kaada koko hoito kakkuvuokaan.
  20. Odota ja ihmettele miksi uunin lämpiämisessä kestää.
  21. Muista, että uunissa on sittenkin kaksi merkkivaloa ja se on ollut lämmin jo jonkin aikaa.
  22. Laita kakku uuniin.
  23. Unohda munakello, unohda kaikenlaiset kellot ja arvioi aika päin mäntyä.
  24. Muista kakku kun se alkaa tuoksua.
  25. Ota kakku jäähtymään ja odottamaan koristelua. Vie se lopulta parvekkeelle koska jäähtymisen odottelu kyllästyttää.
  26. Ota sokerimassaa kaapista ja leikkaa pala puoliksi. Kaulitse tomusokeripinnalla.
  27. Huomaa, että sokeria on liian vähän ja ota toinenkin puolikas kaulittavaksi. Lisää tomusokeria.
  28. Nosta kaulittu sokerilevy sivuun odottamaan käsittelyä kun voitelet kakkusi pinnan pakkauksen ohjeiden mukaisesti vaikkapa sillä tekemättömistä ruuneperin tortuista jääneellä vadelmamarmeladilla.
  29. Huomaa, että voidellun kakun sekä sokerilevyn yhdistäminen on hankalaa.
  30. Ratkaise ongelma. Käytä paljon leivinpaperia.
  31. Käännä kakku sokerilevypuoli ylöspäin. Opi jälkiviisaana, että mikäli juuri käytetyn hellan päälle laittaa sokeria seisomaan, se sulaa.
  32. Yritä irrottaa sokerimassa leivinpaperista ja yritä työntää vadelmamarmeladia takaisin.
  33. Mieti kuumeisesti.
  34. Koe väsymystä ja vakuutu siitä että tässäkin tilanteessa nopea toiminta eli niin sanottu laastaritekniikka lienee parasta. Nosta leivinpaperi.
  35. Katsele reikiä kakussa.
  36. Painele sokerilevy kakun reunoihin ja leikkaa yli jäävä osa pois. Älä tarkista kakun yläreunaa.
  37. Kaulitse yli jäänyt sokerimassa levyksi. Lisää tomusokeria sen tarttuessa pöytään. Poista leivinpaperi välistä.
  38. Kaulitse sokerimassa uudestaan. Lisää tomusokeria massan päälle sekä alle sen jäädessä pöytään. Raaputa massaa pöydän pinnasta.
  39. Läimi käsissäsi sokerimassa taas palloksi ja hiero sitä pöytäpintaan tarttuneiden palasten irtisaamiseksi.
  40. Huomaa petsatun pöytäpinnan päästävän väriä sokerimassaan.
  41. Heitä sokerimassapallo roskiin.
  42. Mieti jälleen kuumeisesti.
  43. Kaiva kaapista koristeruusuja, koristelehtiä, valkoista sokeritahnaa. Kittaa sokerilla kaikki repeämät ja silottele niitä veitsellä.
  44. Siirrä vasta tässä vaiheessa kakku pois hellan vierestä.
  45. Koristele kakun reunat sokeritahnalla, lisää ruusuja kaikkiin kohtiin, mistä hillo paistaa läpi.
  46. Harkitse vielä vihreällä sokeritahnalla kirjailemista mutta päätä että se olisi liikaa. Tämä onkin päivän projektissa se kaikista viisain päätös.

Tai tee niin kuin minä

Esittelen ensimmäisen kokeellisen Tai tee niin kuin minä -keittiön tuotoksen. Kaveri totesi että olisi tulossa käymään ja vaikka itse olen askeettisella marttyyriasenteella pidättäytymässä kaikesta ravinnosta lähiviikot, päätin kokkailla jotain sievää ja syötävää.

Päätin että tänään vuorossa on piirakka. “Ajattelin tehdä piirakan. Mitä siinä vois olla, kun sinähän sen syöt loppuun” kysyin mieheltäni.

“Joku kana-pinaatti olis hyvä. Ja feta. Ja pekoni.”

Tässä sitten olisi, halukkaille, oiva piirakkaohje joka on helppo toteuttaa ja jonka nimesin sen ajatuksen mukaan, joka mieleeni tuli ensimmäisenä valmista piirakkaa uunista nostaessani.

Mustapippuri unohtui -piirakka, also known as kana-feta-pinaatti-pekonipiirakka

Mustapippuri unohtui -piirakka

Ainesosat:

1 pkt piirakkataikinapakaste

pinaattia (tuore tai pakaste)
2-3 sipulia
1 prk fetaa
150 g pekonikuutioita
200 g broilerin fileekuutioita
1,5 dl ruokakermaa
3 munaa
mustapippuria
rasvaa paistamiseen

  1. Sulata piirakkataikina pakkauksen ohjeen mukaisesti ja painele sulanut taikina piirakkavuoan reunoille. Silppua sipulit sekä pinaatti.
  2. Ruskista sipulit pannulla rasvassa, lisää mukaan pinaatti, pekoni ja kana yksitellen ruskistellen. Lisää pannulle lopulta ruokakerma, jos laitat mukaan koko 2 dl törpön, keitä keitosta hetki kasaan liian nesteen haihduttamiseksi. Lisää maun mukaan mustapippuria.
  3. Vatkaa munat.
  4. Kaada piirakkavuokaan kana-pekonipannullinen. Lisää sen jälkeen vatkatut kananmunat ja murenna fetajuusto lopuksi piirakan päälle tasaiseksi peitteeksi.
  5. Paista uunissa 200 asteessa noin 20-30 min.

Piirakan voi tarjoilla myös kylmänä.

..TAI tee niin kuin minä:

  1. Laita uuni päälle ja kerää tarvittavat ainekset hellan läheisyyteen.
  2. Pese kädet ja vie roskat.
  3. Pese kädet.
  4. Ota piirakkataikina sulamaan viisi minuuttia ennen kuin aiot alkaa paistamaan aineksia.
  5. Pistä levy kutoselle ja ala ihmettelemään, onko niitä sipuleita ja miten ne pitäisi silputa. Tyhjennä astianpesukone saadaksesi tilaa työpöydälle sekä löytääksesi veitset ja leikkuualustat.
  6. Siirrä umpijäinen piirakkataikina vuoan pohjalle ja aseta vuoka mahdollisimman lähelle kuumaa keitinlevyä sulamisen tehostamiseksi.
  7. Kuori sipulit. Muista samalla kuiva pannu kuumalla levyllä ja siirrä se kylmän levyn päälle savuamaan. Jatka sipuleiden kuorimista. Työnnä käsi roskikseen välttääksesi ylipursuavat sipuliroskat.
  8. Pese kädet.
  9. Aseta leikkuualusta osittain lavuaarin ylle tilanpuutteen vuoksi. Silppua sipulit samalla pohtien millä tavalla pärjäisit Masterchefissä. Häpeä siitä miten surkea olet ja harkitse ostoskanavan supersilppurilaitetta.
  10. Laita sipulit rasvaan paistumaan ja huomaa, että pinaatit lienee hyvä myös silputa. Ikäänkuin huuhtele ne niin, että pinaattien pehmeämuovinen rasia täyttyy vedestä ja sinun on pidettävä siitä kaksin käsin kiinni jolloin et saa hanaa suljettua.
  11. Ratkaise ongelma.
  12. Levitä pinaatit leikkuualustalle. Muista sekoittaa sipuleita aina välillä.
  13. Pohdi, syövätkö ihmiset pinaatinvarsia. Päätä, että reseptiin kuuluukin pinaatin sijaan pinaatinlehtiä ja pinoa pinaatteja kuin pelikortteja. Tarpeeksi paksun pinkan voit silputa. Toista tämä tarpeeksi monta kertaa.
  14. Lisää pinaatinlehdet pannulle sipulien joukkoon.
  15. Lisää mukaan pekonit ja paista hetki.
  16. Lisää mukaan kana ja paista hetki.
  17. Mieti mitä seuraavaksi tulisi tehdä ja totea että ihan helppoa pistetään vaan yhteen ei tarvitse katsoa pohjana käytettyä feta-pinaattipiirakan ohjetta.
  18. Kaada mukaan ruokakerma ja mieti pitikö se lisätä lihan vai kananmunien joukkoon.
  19. Muista mustapippuri, tule sitä ottaessasi ajatelleeksi pitäisikö ruokaan laittaa suolaa, mutta totea että suolaa ei tarvitse koska kaikessa on suolaa. Pohdi mustapippurin sijaan sitä miten sitruuna sopii kalaruokiin mutta älä mausta mitään.
  20. Anna liiaksi lisätyn ruokakerman keittyä kokoon sinä aikana kun vatkaat kolme kananmunaa.
  21. Pelkää, että kanasörsseli on palanut pohjaan ja kaada se piirakkataikinalla vuorattuun piirakkavuokaan.
  22. Murenna kanasörsselipiirakan päälle puolet fetasta.
  23. Muista kananmunat. Kaada ne joukkoon.
  24. Murenna päälle loput fetasta.
  25. Mieti mitä unohtui. Älä muista mustapippuria.
  26. Laita piirakka uuniin ja aseta munakello soimaan.
  27. Ota piirakka ulos kun se on joko vaarassa palaa tai ruskistunut.
  28. Nauti laihdutustuotteita kun pöydän toisella puolella ystäväsi santsaa piirakkaa. Muista kysellä, onko se hyvää, kun kokkaustaitojesi perusteella et aina tiedä.

Jälkihuomio:

Tästä edespäin aion kunnioittaa edesottamuksiani kirjoittamalla ne siihen muotoon kuin minä ne tein, tervetuloa maailmaan julkinen ja arkistoitu Tai tee niin kuin minä -keittiö! Hurraa!

Unilauluja lapselle

Niin.

Olen laulanut joulun aikaan lapselleni unilauluna laulua Varpunen jouluaamuna. Siinä on kaunis sävel ja kivat sanat ja ajattelin sitten katsoa ne loppusanatkin, kun en muista kuin ensimmäisen säkeistön.

Just. Voisin ihan yhtä hyvin laulaa kirvesmurhaajista unilauluna, en muistanutkaan miten karmaisevan masentava se laulu onkaan. Tai ei ole mutta on silti.

Alla esimerkki:

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, varpu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.