Runo muutoksesta

Tämän olen kirjoittanut kolmisen vuotta sitten.

Olen aina elänyt varjossa.

Hymyillyt hiljaa, hiipinyt paikoilleni.

Tuntenut kaiken mutta muurin takaa.

Pimeään tottunut.

 

Tulevaisuus saattaa olla kirkas.

Värejä täynnä, äänet kuuluu läheltä.

Seison vapaassa ilmassa,

auringossa.

 

Tiedän kyllä miten.

Mutta en osaa nähdä.

Tiedän ja osaan

mutta muuri asuu minussa.

 

Toivon että jatkossa

ainoa asia mitä kannan on

aurinkolasit.

Isälle korttiin

Nyt kun päivä on jo kääntynyt isänpäiväksi, lienee hyvä mattimyöhäisiä varten julkaista pari isärunoa jotka itse olen korttirunoiksi runoillut. Näitä saa vapaasti käyttää, mutta toivon että yhteydessä mainitaan kirjoittaja. :)

pieni söpö tyttönen tässä
herttaista isää on kiittämässä
kiitos isä, kun kodin mulle annat
kiitos, että rakkaudella kannat
kiitos siitä, ettet koskaan mua hylkää
ansiostas en maailmaa mä pelkää
kotiin kun saavun, vastassani olet
rakkaudella halaat, mulle hymyilet 

ja toinen hieman pidempi isäruno niille monimutkaisemmille isäsuhteille:

Isälle mitä kertoisin,
sanoakseni sen vähin sanoin;
kaiken mitä hän on.

Miten muotoilen lauseeni kirjavat
kuvatakseni häntä paremmin?

En tahdo kertoa vain tärkeintä
ja jättää pois yksityiskohdat,
sillä juuri niillä on merkitystä.

En myöskään tahdo julistaa,
en tahdo liikaa sanoja
vaan kaiken oleellisen.

Tahdon sanoa jotain täydellistä.

Tahdon kertoa: Isä on vahva,
turva joka ei petä, johon tukeutua.

Tahdon muistaa: Isän varjo lohdutti,
kun pimeässä peiton alla pelkäsin.

Tahdon kiittää: Isän neuvot minut muovasi,
valmis olen taistelemaan selviytyäkseni.

Tahdon pyytää anteeksi: Kaksi mieltä,
lapsi kuin isänsä – jääräpäinen ja oikeassa,
tosin viisautta vailla.

Tämän kaiken tahdon sanoa,
kertoa täydellisin lausein.

Isä on vahva, isä on valpas,
isällä on rohkeutta, isä on viisas.
Isä neuvoo ja isä luottaa,
isä rohkaisee ja isä rakastaa.

Ja se on totta, tapahtui mitä tahansa:
vahvat on tunteet isää kohtaan lapsella.

Vielä lisäksi runo, jonka kirjoitin kummeille, isomummulle, mummille, papalle ja vaarille tyttäreni kastejuhlaan. Runo kirjoitettiin alunperin mummille mutta se on kuitenkin muunnettavissa vaikka kaikille maailman isille. Vaihtoehtoinen aloitus on liitetty runon loppuun, muuten runon sisällä voi huoletta vaihtaa vastaanottajan mummista miksi ikinä tahtoo:

Pieni lapsi
kaipaa mummia,
näyttämään juttuja,
kertomaan kummia.

Jonkun joka huolehtii,
kädestä pitää.
Mummin, joka ei
pelkää mitään.

Jonkun, joka piiloon
mörötkin ajaa,
jonka tunnistaa kaukaa,
eestä ja takaa.

Sen, joka keinuun
vauhtia antaa,
joka peiton alle
lapsosen kantaa.

Mummi on se,
joka öisin herättää:
”Sinä yskit, pieni”
ja antaa lääkettä.

Muuta lapsi ei tarvitse,
iso halaus riittää.

Rakkaudesta lapsi
mummiaan kiittää.

P.S.
Mikäli runon kohteena on mummu, isomummu, eno, kummi, pappa tai vaikka vaari,
runon voi aloittaa näin:

Pieni lapsi
isää kaipaa,
jolla on tarinoita
ja aina aikaa.

Jonkun joka huolehtii…

Suloinen pieni lapsi

Kirjoitin tämän jälleen yhden syötön jälkeen, kun aikani katselin pieniä, uneen uponneita kasvoja ja sydämeen sattui ajatella, että jonakin päivänä joku saattaisi kiusata lastani siitä minkälainen hän on. Ihana, pieni, alahuultaan imeskelevä söpöläinen.

Kuinka kestän sen, että maailma on arkinen paikka?

Suloinen pieni lapsi
imee alahuultaan
ripset luovat varjon
leuka väpättää

Pidän sylissä pientä
lämmin, pehmeä, hauras
kuinka voit ollakaan
niin ihmeellinen

 

Suloinen pieni lapsi
kasvat joka päivä
eilinen on jo mennyttä
tänään

Kasvosi muuttuvat
hiukset kasvavat
kohta ajat pyörällä
tukipyörät poistetaan

Koulu alkaa
saat kavereita
teet läksyjä
sinulla on mielipiteitä

 

Suloinen pieni lapsi
mitä sitten kun kaadut
joku sinua pilkkaa
kiusaa leikkikentällä?

Minä en pysty
en millään kykene
maailman pahalta
sinua suojelemaan

Minä en voi estää
sydämesi särkymistä
en voi pitää
aina sylissä

 

Suloinen pieni lapsi
jonakin päivänä olet iso
ja kokenut maailmassa
kaiken mitä minäkin

Joskus sinunkin sydämesi itkee
oman pienen lapsesi
ihmettä, suloisuutta,
pakahtuu rakkaudesta

 

Sinä päivänä
kirjoitan uuden runon
sinä päivänä sydämessäni
soi lapsenlapsen laulu