Runo muutoksesta

Tämän olen kirjoittanut kolmisen vuotta sitten.

Olen aina elänyt varjossa.

Hymyillyt hiljaa, hiipinyt paikoilleni.

Tuntenut kaiken mutta muurin takaa.

Pimeään tottunut.

 

Tulevaisuus saattaa olla kirkas.

Värejä täynnä, äänet kuuluu läheltä.

Seison vapaassa ilmassa,

auringossa.

 

Tiedän kyllä miten.

Mutta en osaa nähdä.

Tiedän ja osaan

mutta muuri asuu minussa.

 

Toivon että jatkossa

ainoa asia mitä kannan on

aurinkolasit.

Hys nyt, äiti leikkii

Aloitin vihdoin yhden projektin jota olen jo pitkään himoinnut omakseni. Ystäväni ylläpitämän nukkekotiblogin innoittamana sain sitten muutaman vuoden viiveellä aikaiseksi maksaa rahaa maalattavissa olevasta, useamman kerroksen talosta. Tuloksena on tällä hetkellä Expeditini päällä makaava nukketalonpuolikas, jonka tulen sisustamaan ja askartelemaan projektinomaisesti vapaa-aikani sallimissa mitoissa.

Talon rakennus

Talon rakennus käynnissä. Minun piti se tehdä mutta insinööri innostui enemmän.

dollhouse2

Talo on koossa noin 50 x 80 x 60, sen koko julkisivu aukeaa ovien lisäksi. Siinä on kaksi asuinkerrosta, joissa on kaikkiaan neljä huonetta. Huoneiden lisäksi ullakkoon pääsee käsiksi ja erikseen vielä rakennettavissa oleva kellari- ja pihakerros on myös sisustettavissa, vaikkakin se on loppuun rakennettuna suljettu tila.

Puu on suhteellisen laadukasta kun vertaa sen monimutkaiseen julkisivuun sekä arkkitehtuuriin, puhumattakaan hinnasta (Etola 123,00 €). Oikein hyvä kauppa ja uskon kyllä että tämän kanssa vierähtää moni askarteluntäyteinen hetki. Ehkä sitten joskus voin talon luovuttaa tyttärelleni. Ehkä sitten … vaikka viiden vuoden päästä.

Lapsi pieni älä nyt häiritse, äiti leikkii.

dollhouse3 dollhouse4

dollhouse5

Painonvartijoiden uunidonitsit

Tässä yksi kivaksi huomaamani leivonnaisohje, johon siis kaipailin donitsivuokaa ainakin reilut viisi vuotta. Koska vuokia on nyt taas tullut myyntiin, ajattelin jakaa tämän kaikille halukkaille.

Maistuu herkulle eikä tarvitse mitään tympeää rasvasäätämistä, mikä munkeissa on se ärsyttävin osio. Laihduttamista taas jos ajattelee niin ei välttämättä kannata miettiä donitseja ollenkaan.

Ohje on kopioitu Painonvartijoiden reseptikirjasta Nälkä lähtee pienin pistein:

Annoksia: 12
Valmistusaika: 15 minuuttia
kcal (kJ) per annos: 55 (230)
Pisteitä per annos: 1
Pisteitä per ohje: 15

1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
1 tl kasviöljyä
1/2tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1/2 dl rasvatonta maitoa
ripaus suolaa

Pinnalle:
4 tl sokeria
1 tl kanelia

1. Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina donitsimuotteihin, mutta varo täyttämästä niitä liian täyteen ettei keskellä oleva reikä mene paistumisen aikana umpeen.
2. Paista 170 asteen uunilämmössä 8-10 minuuttia, kunnes donitsit ovat kauniisti kohonneet ja kypsyneet.
3. Kasta kypsät donitsit sokeri-kaneliseokseen ja anna jäähtyä.

Kokeile:
Pikkudonitsit on kätevintä paistaa donitsipannussa. Ellei sellaista satu olemaan, lisää taikinaan 1/2 dl vehnäjauhoja ja levitä taikina mahdollisimman pyöreinä kakkaroina (halkaisija noin 6cm) leivinpaperin päälle pellille. Paista 170 asteen uunilämmössä 10 minuuttia ja tee kakkaroihin heti uunista ottamisen jälkeen pieni reikä esimerkiksi omenaporalla. Voit tarjota myös keskipalat. Kierittele donitsit ja keskipalat sokeri-kaneliseoksessa. Tällä tavalla valmistetut donitsit eivät ole aivan yhtä kauniita kuin muoteissa kypsennetyt.
Donitsitaikinan mausteeksi sopii erinomaisesti myös raastettu sitruunankuori.

Kastemekko

Kuten varmaan jossakin jo mainitsin, pyhäinpäivänä tyttäreni sai nimen. Päälle puettiin itse seremonian ajaksi perintömekko, jossa on kastettu monta äitini suvun puolelta sekä ensimmäisenä äitini itse. Mekko juontaa juurensa siis jo 50-luvulta. Ohuena puuvillamekkona se kuitenkin saattaa olla hieman vilpoinen joten päätin ajoissa jo tehdä ristiäisjuhliin erikseen neulotun kastemekon.

Tällainen siitä tuli.

Kuvan on ottanut Jari Lam, tsekkaa myös blogi.
Neulemekon ohje pohjaa ohjeeseen Misha’s dress mutta koska mekko itsessään oli muun muassa liian lyhyt, pidensin sitä tuntuvasti. Lisäksi levensin nauhakujaa, virkkasin siihen erikseen nauhalenkit ja vauvan pään mukaisesti tein koko yläosan eri tavalla sekä kiinnitin olkapäät napeilla jotta puvun voi pukea pään yltä eikä se roiku päällä. Ohjeen mukainen pääntie oli aivan liian kapea. Oli onni että tarkistin sen sopivuuden noin kolme päivää etuajassa, enkä esimerkiksi seuraavana tai sinä samaisena päivänä kun juhlat oli tarkoitus pitää.

Ajattelin hiljalleen kirjoitella tästä ylös ohjetta. Ehkä sen julkaisenkin joskus.

Joka sormelle

Mitä tapahtuu, kun aikuinen nainen tulee raskaaksi? Mitä tapahtuu, kun esikoinen syntyy? Mitä tapahtuu, kun ristiäisiä suunnitellaan? Entä mitä tapahtuu kun pariskunta ottaa ensimmäisen asuntolainansa?

Viimeisen vuoden aikana olen kokenut keskenmenon, sitten tullut jälleen raskaaksi ja synnyttänyt esikoiseni. Olen ensimmäistä kertaa suunnittelemassa ristiäisiä sekä tänään, ensimmäistä kertaa, hyväksyimme tarjouksen asunnosta. Omasta kodista. Kodista, jossa on lastenhuone, työhuone, makuuhuone, olohuone, keittiö sekä sauna. Kodista, johon johtaa sievät pikku portaat ja joiden juurelta haetaan posti sievästä pikku postilaatikosta. Kodista, joka on nyt meidän omamme. Yhteinen valinta, yhteinen alku, sekä mikä parasta, meidän ensimmäisen perhejoulumme viettopaikka.

Tässä on niin paljon ensimmäisiä, että pitäisi alkaa kirjoittamaan blogia näiden ensimmäisten kommelluksista. Tuleeko niitä tosiaan niin paljon? Olen melko varma. Tänäänkin päädyimme WÄRK:fest-tapahtumaan Kaapelitehtaalle hieman myöhässä, iltapäivällä vasta. Välittäjä oli meille soitellut aiemmin ja sovimme kauppakirjan allekirjoituksen iltaseitsemän pintaan, joten aikaa pienelle Wärkkäämiselle on. Kävimme paikalla, ihmettelimme kaikkea ja jutustelimme tutuille, jonka jälkeen ryhdyimme kotiin sillä kaksiomme oli kuin pommin jäljiltä ja sitä pitäisi hieman siivota ennen kuin välittäjä saapuu. Iltapalaa jonottaessamme McDonald’silla soitti välittäjä: “Hei, olen nyt tässä muutaman kilometrin päässä tulossa teille päin”.

KIIRE. Mies vastasi kohteliaasti, että meillä menee noin kymmenen minuuttia että olemme kotona ja minä tuskailin tämän jälkeen että et voinut sanoa vaikka että vartin päästä, sillä siivoaminen pitäisi nyt tehdä hypervauhtia. “En minä osaa valehdella”, sanoi mies. Ymmärrän hyvin, itsekin olen typerryttävän rehellinen, vaikka valkoinen valhe joskus voisikin pelastaa tilanteen. Puhisin takapenkiltä, että päästä minut tytön kanssa pois autosta kotiportilla ennen kuin ajelet parkkipaikalle niin ehdin tehdä edes jotain. Juoksin autosta, pyyhälsin portaista, vilahdin ovesta ja heitin kaiken ylimääräisen makuuhuoneeseen, jonka oven suljin. Olohuoneesta taas otin kassin ja ladoin siihen kaiken ylimääräisen roinan, jonka sitten piilotin sohvan kuolleeseen kulmaan. Käsitöitä pursuavat muovikassit vein huoneen toiseen pimeään nurkkaan jumppapallon taakse ja kielsin miestä kovaäänisesti pitämään olohuoneen valot pois päältä. Laiskalla ihmisellä on nopean illuusiosiivonnan taito.

Välittäjä saapui, kirjoitimme nimet tarvittaviin kohtiin ja saimme pitää kynän sillä se kuulemma oli hyvä kynä. Piirtäjänä minulle aina kelpaa hyvin paperilla liukuva kynä, olkoonkin sininen kuulakärkikynä, varsinkin silloin kun sillä on varmistettu ihana ja valoisa tulevaisuus kotoisassa asunnossa. Asunnossa, jonka aion kyllä pitää ihan oikeasti siivottuna. Illuusiosiivoaminen saa jäädä tähän täyteen ahdettuun kaksioon.

Nyt vihdoin on tilaa minun elokuvakokoelmalleni sekä miehen lukuisille lautapeleille. Vielä kun ottaa huomioon sen, että lapsi saa oman huoneen jonka seinille ajattelin maalailla veikeitä asioita, on meillä maailman onnellisin lapsi.

Se pakollinen vatsakuva?

Pitkälti vatsakuvaa vältelleenä päädyin silti ottamaan lopputuloskuvan. Tässä ollaan, juuri ennen H-hetkeä, varsinkin kun lähtölaskenta vaikuttaa päättyvän ensi perjantaina, alle viikon päästä.

Nyt on lopuillaan odotus, kesäterassikausi julistettu jo päättyneeksi, kesä vaihtumassa syksyyn ja uusi elämä kurkkii nurkan takana. Näinhän se on, että 9 kuukautta on varsin tarpeellinen aika tämän muutoksen vastaanottamiselle.

Mielikuvia metsästämässä: Mummut, mummit ja isoäidit

Tämä on haaste teille kaikille, jotka olette joskus nähneet jossain isovanhempia.

Olenko minä mummo, mummu vai mummi?
Kutsuuko nimenä muori, mumma tai isoäiti?
Luoko nimi roolin vai määrääkö nainen,
voiko toinen mummu olla erilainen?

Nyt kun isovanhemmat alkavat hiljalleen keksimään miksi heitä jatkossa pieni ääni kutsuu, alan minä kaivata lisätietoa siitä miten suomalaiset erilaiset isovanhempien ilmentymät näkevät.

Kerro siis minulle, minkälaisia mielikuvia sinulla on erilaisista mummuista, mummeista ja isoäideistä? Mikä erottaa mummon ja mummun, ajaako mummi autolla ja onko mummon mielipuuhaa istua keinutuolissa?

Kuka käy marjametsällä? Kuka syö pullia? Kuka leipoo herkullisimmat kaakut?

Kerro minulle minkälaisia isoäitejä sinulla on, minkälaisiin mummoihin olet törmännyt ja miksi mummit ovat parhaita?

Tarvitsen mahdollisimman paljon mielipiteitä, joten älä epäile jakaa tätä ystävillesi. Ehkä projekti venyy jopa kirjakauppoihin asti.

P.S. Kerrothan myös mielipiteesi papoista tähän merkintään.

Mielikuvia metsästämässä: Ukit, vaarit ja papat

Tämä on haaste teille kaikille, jotka olette joskus nähneet jossain isovanhempia.

Tuleeko minusta vaari, pappa vai ukki?
Muffa, faffa, isoisä, joulupukki?
Nimelläkö pieni ääni minua kutsua aikoo,
kuka näistä herroista parhaat letut taikoo?

Nyt kun isovanhemmat alkavat hiljalleen keksimään miksi heitä jatkossa pieni ääni kutsuu, alan minä kaivata lisätietoa siitä miten suomalaiset erilaiset isovanhempien ilmentymät näkevät.

Kerro siis minulle, minkälaisia mielikuvia sinulla on erilaisista papoista, vaareista, ukeista? Mikä erottaa isoisän ja vaarin, ajaako pappa autolla ja onko ukin mielipuuhaa istua keinutuolissa?

Kuka käy sienimetsällä? Kuka syö Sisuja? Kuka tupruttelee piippua?

Kerro minulle minkälaisia isoisiä sinulla on, minkälaisiin vaareihin olet törmännyt ja miksi papat ovat parhaita?

Tarvitsen mahdollisimman paljon mielipiteitä, joten älä epäile jakaa tätä ystävillesi. Ehkä projekti venyy jopa kirjakauppoihin asti.

P.S. Kerrothan myös mielipiteesi mummuista tähän merkintään.