Kickstarter on sellainen palvelu, jossa esimerkiksi pelintekijä voi esitellä ideansa sekä määritellä sen toteuttamiseen tietyn minimisumman. Mahdolliset rahoittajat, tässä tapauksessa pääosin ihan tavallinen kuluttaja, käyvät läpi esityksiä ja lahjoittavat haluamansa summan niille tekijöille, joiden ideaa ja projektia haluavat tukea. Rahoja ei veloiteta rahoittajilta ennen kuin tekijän määrittämä summa ylittyy, tämän jälkeen hän toteuttaa ideansa ja rahoittajat saavat pelin postissa. Kyseessä on siis tietynlainen tuotteen ennakkotilaus, tässä tapauksessa tuote vaan on olemassa suoraan kuluttajien toiveesta.

Konsepti on ollut kansainvälinen hitti, nimittäin jo useampi ideanikkari on kerännyt pelinsä tai elokuvansa tai minkälie minimirahoituksen täyteen sekä reilusti enemmän, rikkoen ennätyksiä toistensa jälkeen. Kerätyt rahat käytetään samaan projektiin edelleen, mutta usein tuotteen lisäksi tarjotaan jotain extramateriaalia, kuvataan videoblogeja sun muita joilla rahoittajat saavat innolleen sekä uskolleen vastinetta. Tämä rahoitusmalli onkin mitä parhain tapa saada palautetta siitä, mitä kuluttaja haluaa. Se on myös hiljalleen kertonut päättäjille siitä, mistä ihmiset ovat valmiita maksamaan ja miten asiat voidaan nykymaailmassa hoitaa.

Suomessa kuitenkin olemme törmänneet entisen ja tulevan aiheuttamiin ristiriitoihin. Suomen laissa kielletään tietynlainen rahankeräys, ihan vaan siksi ettei kuka tahansa voi kerätä ihmisiltä rahaa omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa. Tietenkin tämä sitten raivostuttaa ja ärsyttää kun poliisi asiaan puuttuu lain nimissä, kun uusi konsepti luetaan helposti vanhassa laissa samaksi kuin Jokke Jokapoika myisi tyhjiä paperilappuja torilla. Nyt olisikin tarpeen pieni päivittäminen, muun muassa Kickstarterin tapaisia konsepteja tulee tukea eikä tukahduttaa. Maailma muuttuu tällä hetkellä niin hirveää tahtia, että lainsäädännöissä on paljon tuunattavaa.

Ja sitten on Steen1. Steen1n mielestä on täysin perusteltua aloittaa Kickstarter-tyyppinen projekti, jossa kerätään suoraan pankkitilille rahaa uutta levyä varten. Ei sikäli, ihan hyvä juttu ja kannattaa tosiaan tehdä tätä, myös Radiohead myi levyään maksa kun jaksat -perusteella, saaden varsin hyvät tulot sekä rikkoen ennakkoluuloja ihmisten halusta saada musiikkinsa ilmaiseksi. Kuitenkin erona Kickstarteriin sekä Radioheadin levyyn, Steen1 ei aikonut palauttaa tai olla veloittamatta rahoja mikäli tietty toivottu summa ei täyty. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että tuhannet nuoret syytäisivät viikkorahansa artistille, jolta EHKÄ saa jotain vastineeksi. Kickstarterissa täyttymätön raja tarkoittaa sitä, että rahat jäävät omistajilleen ja epäonnistunut idea muhimaan tulevaisuuden toteutuksia varten. Palvelussa on myös takaraja keräykselle, ettei rahoja pantata loputtomiin paikassa X.

Mielestäni on epäeettistä kerätä rahaa ja heitellä ilmaan ehtoja, joiden avulla voi pitää taskuunsa kilisseet tuhatlappuset. Mitä jos Steen1 olisi kerännyt summakseen 9800 euroa? Mahdollisesti jalona artistina tämä olisi ottanut omasta taskustaan sen 200 euroa ja tehnyt levyn silti lojaaleille faneilleen, mutta olisi ollut täysin mahdollista myös ottaa ja mällätä ko. summa vaikka baariviikonloppuna shampanjaan samalla kun fanit istuvat kotona tietokoneillaan toivomassa parasta. Myönnettäköön, projektille ei annettu aikarajaa joka tarkoittaa sitä, että Steen1 olisi kerännyt rahaa niin kauan kuin olisi tarve. Levy kuin levy olisi siis mitä luultavammin julkaistu, loppujen lopuksi.

Ei ole mitään syytä olettaa, että kyseessä olisi ollut vedätys tai jokin itsekkään tarkoitusperän täyttäminen. Ei ole syytä olettaa, että tässä olisi erityisesti ihmisten rahojen perässä juostu ja annettu tyhjiä lupauksia. Olisin vain toivonut, että suomalainen “edelläkävijä” (kuten kaikki Kickstarteriin tai sen tapaiseen rahankeräykseen kiinni käyneet kotimaiset tuottajat ovat) olisi ollut sen verran viisas, että olisi toteuttanut ko. projektinsa oikein.

Ongelmana tietenkin on, että suomalainen lainsäädäntö ei sitä salli.

I accidentally the whole finger

Voin muuten sanoa, että aika hehkeetä blogailla yksi sormi paketissa.

Tässä keskiviikkoaamusella järjestelin töissä Arabian Koko-astiaston hyllyä kun yksi muki kierähti hyllyltä lattialle ja hajosi kolmeen palaan. Työnsin palaset sivuun ja viimeistelin työni, jonka jälkeen ryhdyin siivoamaan aiheuttamaani sotkua. Nostin käteeni suuret palaset ja huomasin pieniä lohkeamia muutaman kappaleen maassa. Yritin ensin nostaa niitä etusormen rasvapinnan avulla mutta laastarin vuoksi tämä ei onnistunut joten harkitsemattomasti pyyhkäisin kädelläni kasan yltä.

Jokin tuikkasi kipeästi oikean käden pikkurilliin ja kun nostin sormen silmieni eteen, se antoi minulle leveän, verisen hymyn. Onnekseni minulla on pieni pikkurilli joten suurehko haava pienessä pikkurillissä on melko pieni, mutta käsi ei osannut olla samaa mieltä. Verta valui mutta nopea laastaritoiminta sai aikaan tyrehtymisen ja työinnon selvän kasvun. Tein töitä työpäivän loppuun kunnes hoksasin että koko sormi säteilee pitkin kättä ja on melko epämukava. Sitten soitettiin työterveyteen (joka yhdistyi aina ensin takaisin vaihteeseen ensimmäiset 10 kertaa), jonka jälkeen mentiin sanomaan että tarvin dokumentin henkilölle 1, 2, 3 ja lopulta 4. Täytin dokumentin 1, dokumentin 2 ja sain lopulta luvan mennä vieressä sijaitsevalle lääkäriasemalle. Siellä odoteltiin lääkäriä, saatiin röntgenlähete, odoteltiin lääkäriä, odoteltiin hoitajaa ja saatiin haavansidontaa, pieni tukilasta ja tetanuspiikki. Niin ja 2 päivää sairaslomaa.

Ilmeisesti koko päivä ja oikeastaan tämä penteleen epäonnen viikko sai minut niin hämilleni ja väsyneeksi, että vaikka olin noussut siihen bussiin, joka ajaa suoraan kotiin, jäin pois vaihtopysäkillä. Huomenna en kyllä liiku kuin olohuoneeseen asti, henkensähän tässä menettää perkeleenperkele.