Lasten applikaatiot

Olen pienen lapseni kanssa etsinyt hyviä applikaatioita, joita olisi mukava pelata, ihan aikuisenkin. Suosin mainoksettomia, maksavia pelejä, joissa on mielekäs ja opettavainen sisältö. Tässä raaka listaus hyvistä pelintekijöistä sekä peleistä, jotka löytyvät ainakin AppStoresta. Tämä lista on tehty pääasiassa niin, että meidän 2-vuotias (nyt 3) on kokenut nämä mielenkiintoisiksi ja hauskoiksi.

SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI:

Seven Academy

  • Busy Shapes

Fox And Sheep GmbH

  • Petting Zoo – Animal Animations

Gigglebug Entertainment

  • Kikattava Kakkiainen
  • Myös muita

Studio Pango

  • Pango Free
  • Pango Playground
  • Pango Hide And Seek

SUOMALAISIA:

Yle.fi

  • Yle Lasten Areena (ohjelmia)
  • Pikku Kakkonen (pelejä)
  • Nuottiniitty (musiikki/palapeli/piirtäminen)

Kapu Toys

  • Kapun Metsä
  • Myös muita

Spinfy

  • Muumi – Kuinkas sitten kävikään? (Interaktiivinen kirja suomeksi)

Niilo Mäki Säätiö

  • Ekapeli Alku (opettaa kirjaimet hyvin ja suomeksi)

MUITA PELEJÄ:

LEGO Systems, Inc.

pienelle:

  • LEGO DUPLO Ice Cream
  • LEGO DUPLO Circus

vanhemmalle:

  • LEGO DUPLO Zoo
  • LEGO DUPLO Train
  • LEGO DUPLO Food
  • LEGO DUPLO Forest

My First App Ltd.

  • Sort It Out 1

Sago Sago

  • Sago Mini Road Trip
  • Sago Mini Forest Flyer
  • Sago Mini Friends
  • Sago Mini Pet Cafe

Toca Boca AB

  • Toca Birthday Party (erityisesti pienelle joka tykkää toistosta)
  • Toca Band
  • Pet Doctor
  • Toca Robot Lab
  • Toca Hair Salon Me: Tosi hauska jos vaan osaa/jaksaa säätää kuvien kanssa
  • Toca Lab: Hyvin sisältöriittoisa, hauska.
  • Toca Nature: 3v. Hauska.
  • Toca Boo: Mahdollisesti pelottava
  • Paljon lisäpelejä

3fs

  • Toonia Jelly: Learn about Colors, Shapes and Emotions
  • Toonia Jelly: Play, Listen And Learn The Sounds
  • Toonia Colorbook

Originator Inc.

  • Endless Alphabet

Roo Roo

  • Monsterpark Zoo: Hyvä, tosin vähän pelottava.
  • Stumpy’s Alphabet Dinner

StoryToys Entertainment Limited

  • My Very Hungry Caterpillar (Tamagotchimainen, menee hyvin jos löytyy Pikku Toukka Paksulainen -kirja)

Alexandre Minard

  • My First Puzzles: Snakes
  • My First Wood Puzzles: Dinosaurs

Pepi Play

  • Pepi Ride (Oikein tykätty)
  • Pepi Bath
  • Pepi Doctor
  • Pepi Tree
  • Pepi Bath 2

Francois Walter

  • Learn To Draw Animal

Dr. Panda Ltd

  • Dr. Panda & Toto’s Treehouse
  • Dr. Panda Daycare
  • Dr. Panda’s Swimming Pool
  • Paljon lisäpelejä.

Filimundus AB

  • My Little Work – Garage

Jutiful

  • Talking ABC: Tosi hauska ja kiva, opettaa tosin kirjaimet englanniksi

Lucas Zanotto

  • LOOPIMAL by YATATOY: Kiva musa-appi

BUBL GmbH

  • Bubl Draw

Nickelodeon

  • Paw Patrol – Rescue Run

Pehmeä piparikakku

Lemppariohjeeni näin joulun alla on pehmeä piparikakku jonka joskus bongasin jostain lehdestä. Tämä on upea ilmestys kun siihen tursuilee paljon sokerikuorrutetta ja antaa sen istua jääkaapissa päivän tai pari ennen tarjoilua:

Pehmeä piparikakku

200 astetta, 40-50 min tasalämpö

50g voita
2 munaa
3 dl sokeria
n. 3 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 tl ruokasoodaa
½ dl mantelirouhetta
1 ½ dl kevytkermaa

Sokerikuorrutetta
Koristeita

1. Sulata voi ja jäähdytä se.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi
3. Sekoita vehnäjauhoihin mausteet, sooda ja mantelit
4. Lisää muna-sokerivaahtoon kerma, rasva ja jauhot. Sekoita.
5. Voitele kakkuvuoka ja kaada taikina vuokaan.
6. Paista 200 asteessa keskitasolla 40-50 min tai kunnes kakku on kypsä.

Kakku paranee jääkaapissa. Koristele vasta ennen tarjoilua.

Vinkki: Kinkkupussi on hieno sellofaanikorvike, voit kokeilla myös muffinsikoossa.

Mokkapal– eiku Mariannesuklaamansikkamuffinsit

MOKKAPALAMUFFINSIT
12 muffinsia

Löysin oivan ohjeen Foodiesta:

Ainesosat

2 rkl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
2 dl sokeria
3,50 dl vehnäjauhoja
100 g margariinia

Kuorrutus

2 dl tomusokeria
2 rkl vahvaa kahvia
1 rkl kaakaojauhetta
50 g pehmeää margariinia

Ohje

Sulata margariini pienessä kasarissa ja nosta jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun vatkaimella tekemä kuvio jää hetkeksi vaahdon pintaan. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi jauhot munavaahtoon. Lisää joukkoon vuorotellen margariini ja maito samalla sekoittaen. Kääntele varovasti tasaiseksi taikinaksi. Annostele taikina 12 muffinivuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Anna jäähtyä ritilän päällä. Tee kuorrute. Siivilöi kulhoon kaakaojauhe ja tomusokeri. Sekoita joukkoon kahvi ja pehmeä rasva.

Näin siis tekee Foodie ja näin ajattelin itsekin tehdä. Voit tällä reseptillä saada suuren herkkupalan, sillä suomalaiset eivät mitään rakasta niin paljon kuin mokkapaloja.

 

Tai sitten voit tehdä niin kuin minä:

Mokkapal– eiku Marianne-suklaamansikkamuffinsit

2 munaa
2 dl sokeria
3,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl Marianne-crunchia
75g margariinia
1 dl maitoa

Leivontasuklaata 250g
Avec ranskalaisia pastilleja

Paista 175 asteessa, noin 20min

  1. Printtaa ohje sekä ota esille kulho ja vatkain. Päätä tehdä tuplataikina.
  2. Mittaa pieneen kulhoon 200g voita ja laita se mikroon.
  3. Avaa kaappi ja huomaa, että sokeria ei ole yli 2dl. Mieti hetki mitä tehdä. Jätä kaikki pöydälle, syö lounasta ja twiittaa seuraava tunti.
  4. Laita sulanut rasva jääkaappiin ja lähde hakemaan lasta päiväkodista. Käy takaisin tullessa kaupassa ja osta mm. Marianne-crunchit hienoa improvisoitua muffinsi-iltamaa varten. Palaa kotiin.
  5. Kun taas huvittaa leipoa, ota rasva jääkaapista ja laita se takaisin mikroon.
  6. Mittaa vatkauskulhoon kahdeksan desilitraa sokeria. Ymmärrä että se on liikaa.
  7. Mittaa kulhosta sokeriastiaan neljä desilitraa sokeria. Huomaa, että jäljellä on noin kaksi ja ettet osaa laskea. Kaada kaikki sokeri astiaan.
  8. Mittaa pussista uudelleen, tarkemmin neljä desiä sokeria.
  9. Väistä lasta joka on huomannut että leivot jotakin ja roikkuu jalassasi kerjäämässä.
  10. Riko kulhoon neljä huoneenlämpöistä luomukananmunaa.
  11. Vatkaa sokeri ja munat vaahdoksi. Tee tämä lapsi sylissä koska muuten syntyy hirveä show ja “MIKÄ ON TUO ÄÄNI”-paniikki. Kun vatkaimella (sammutetulla) voi valuttaa taikinan pintaan tuplakahdeksikon niin, että se jää näkyviin, on vaahto riittävän kuohkeaa.
  12. Laske lapsi maahan. Kestä kiukuttelu.
  13. Yhdistä jauho ja leivinjauhe. Sekoita.
  14. Siivilöi eli ripottele naurettavan pienissä hituerissä jauhot taikinaan ja yritä mukamas sekoittaa sitä taikinaa älyttömästi pienellä kapustalla ympäriinsä nostellen.
  15. Perustele itsellesi että näin on hyvä ja kuvittele olevasi Koko Suomi leipoo -ohjelmassa.
  16. Hoksaa, että Anne Kukkohovi olisi parempi Anne Kakkuhovina, mieti onko tästä jo iloittu hänelle itselleen ja leikittele ajatuksella että twiittaat sen hänelle, jonka jälkeen mieleen tulee koulukiusaaminen ja sitten aloita ajatuksesta luopumisen prosessi.
  17. Muista jauhojen lisäämisen jälkeen että rasva ja maito puuttuu. Lisää ne ja totea alitajuisesti, ettei kapustasekoittaminen toimi mutta tietoisesti jätä tämä huomiotta.
  18. Muista myös Marianne-crunch ja laita sitä 2tl.
  19. Kaada oudon näköistä, vetisenrasvaista taikinaa muffinsivuokiin niin että pohja peittyy.
  20. Annostele lusikalla sormenpäällinen mansikkahilloa taikinan päälle.
  21. Kauho ruokalusikallinen taikinaa hillosilmien päälle ja paista muffinseja uunissa 20 min.
  22. Ihmettele, kun ne sylkevät rasvaa kuin tulivuoret eivätkä kohoa.
  23. Keskustele aviomiehen kanssa ja totea, että teet vielä yhden taikinan kun muniakin on.
  24. Mittaa pesemättömään taikinakulhoon 2dl sokeria ja 2 munaa.
  25. Yritä epätoivoisesti saada sokeria ja munia vaahtoutumaan, totea että varmaan olisi kannattanut pestä kulho ensin.
  26. Lisää joukkoon jauhot ja leivinjauhe. Jätä laiskuuttasi kapusta pesemättä ja käytä vispilää laiskanlaiseen sekoittamiseen. Lisää vajaa mitta margariinia ja maitoa 1dl. Vähennä Marianne-crunch 1 teelusikalliseen.
  27. Ota lusikka ja lusikoi taikinaa uusiin muffinsivuokiin. Lisää hillosilmät.
  28. Lusikoi vielä lopputaikina muffinsivuokiin.
  29. Paista 175 asteessa 20min ja anna jäähtyä.
  30. Sulata suklaa vesihauteessa ja dippaa muffinseja siihen.
  31. Koristele Avec ranskanpastilleilla.

ONGELMA.

  1. Huomaa epäonnistuneiden muffinsien rumuus.
  2. Mieti kuumeisesti miten voit tuoda päiväkodin myyjäisiin 12 täydellistä ja 24 epätäydellistä muffinsia.
  3. Kylmetä kuorrutesuklaa jääkaapissa ja leikkaa isoja sellofaaniviipaleita.
  4. Huomaa, että sellofaani loppuu kesken. Leikkaa palat puoliksi.
  5. Leikkaa hopeanauhasta sidottavia pätkiä. Huomaa että nauha loppuu kesken.
  6. Leikkaa nauhat puoliksi.
  7. Katso Netflixistä Orange is the new blackia ja juo lonkero.
  8. Kääri täydelliset muffinit sellofaaniin jotta niiden yksittäisarvo nousisi.
  9. VUOLA! Valmista on. Mokkapal– eiku Mariannesuklaamansikkamuffinsit ovat valmiita.
  10. Hyvää ruokahalua!

Unitango

Yöpuulle meno menee tässä kämpässä seuraavasti:
Kahdeksan maissa vauva juo lämpimän maidon ja syö noin desin puuroa. Tänään vauva maistoi ensimmäistä kertaa Hipp:n puurojauhetta. Tulos: pyyhitään puuro sormilla pois kielen päältä itse syöjän toimesta.

Tämän jälkeen odotetaan josko vaippaan ilmestyisi vielä jotain mutta pian se vaihdetaan joka tapauksessa. Äiti on oppinut, vihdoinkin. Monta 5 minuuttia pidettyä vaippaa se vaatikin. Yövaatteet puetaan päälle, vauva hieroo silmiään. Vauva syliin, tuuletin pois päältä, kaihtimet kiinni ja ikkuna säppiin. Äiti pitää vauvaa sylissä, laulaa ja keinuttaa. Vauva nauttii. Lisää vain tutti.

Vauva ujutetaan salaa pinnasänkyyn. Vauva retkahtaa äksäksi raajat joka ilmansuuntaan. Äiti siirtää hiljaa pupun vauvan kainaloon. Äkillinen piristyminen. Vauva avaa silmänsä, tarttuu unipupuun ja siirtää sen jalkojensa väliin. Työntelee jalkojaan pinnasängyn välistä. Jalka jää jumiin. Itkettää. Tutti tippuu. Äiti laittaa tutin. Vauva tarttuu tuttiin, heittää sen sängyn toiselle reunalle. Jalka pinnasängyn välissä taas. Vauva tarttuu tuttiin, ottaa sen pois. Äiti ei viitsi enää neljättä kertaa korjata. Vauva etsii sen itse, laittaa suuhun, kääntyy kyljelleen ja sulkee silmät.

JEE! Äiti istuu ilmeettä paikallaan päästämättä ääntäkään, mutta päänsä sisällä hän huutaa riemusta.

Vauva hipsuttelee unipupua. Avaa silmät. Tarttuu tuttiin ja heittää sen pois. Äiti joutuu nousemaan ylös laittaakseen tutin takaisin “koska vauva on niin väsynyt”. Vauva räväyttää silmät ammolleen, kääntyy salamana selälleen ja hihkuu vähän kiljahdellen samalla kun unipupu heiluu sätkivien raajojen mukana. Äiti laittaa tutin. Vauva sanoo “tä tä, tihh, äit-ti” ja leikkii tutilla. Äiti istuu alas ja huokaa.

Isä, joka on katsonut hetki sitten uutta talouteen hankittua animaatioelokuvaa eikä sitä pysty jatkamaan ennen kuin äiti on vapautunut vauvan nukuttamisesta, saapuu paikalle. Äiti pakenee riemuissaan jääkaapille hakemaan siellä makaavan suklaavanukkaan.

Isät on kivoja.

Vauva itkee tietäessään, että iltaleikki on tältä illalta ohitse. Hah! sanoo äiti.

Vauva nukahtaa viidessä minuutissa. Äiti on tästä riemuissaan mutta on salaa varjoissa katkera.

Ystävänpäivän erittäin suklainen kakku

Eli nopeasti sanottuna YES-kakku.

Tee omalle kullallesi niin kuin pitää tai sitten niin kuin minä teen.

Eli pohjana on ihan perinteinen sokerikakun ohje.

3 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

+ kaakaojauhetta (sitä oikeaa)
+ leivontasuklaata
+ koristeita kuten sokerimassaa, sokeriruusuja tms.

  1. Mittaa munat ja sokeri kulhoon. Vaahdota.
  2. Mittaa leivinjauhe jauhoihin ja sekoita se munavaahtoon.
  3. Halutessasi voit lisätä kakkuun sisältöä kaakaojauheen tai vaikka leivontasuklaan avulla.
  4. Paista uunin keskitasolla 175 asteessa noin 60-70 minuuttia.
  5. Koristele.

Tai tee niin kuin minä:

  1. Laita uuni tasalämmölle 175 asteeseen.
  2. Ota lasi ja riko sinne kolme munaa (alkuperäinen ohjeeni tosiaan neuvoo mittaamaan asiat lasilla näin ikään, ensin munat ja sitten saman verran sokeria ja jauhoja kuin mihin munat lasissa ylettyivät – piste sinulle jos ajattelit kaksimielisesti).
  3.  Kaada munat vatkauskulhoon.
  4. Kaada vatkauskulhoon pieni keko sokeria ja ymmärrä, että sokerin piti mennä lasiin.
  5. Kaada lisää sokeria lasiin ja arvioi määrä ikäänkuin oikeaksi. Kaada sokerit vatkauskulhoon. Laita lasi jonottamaan tiskikoneeseen.
  6. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi.
  7. Etsi lasia mitataksesi munien märkämitalla tarvittavat jauhot. Ole iloinen siitä, ettet laiskuuttasi ole tyhjentänyt astianpesukonetta ja näin ollen lasi löytyy pöydältä.
  8. Kaada sinne liikaa jauhoja. Ole välittämättä asiasta.
  9. Lisää jauhoihin teelusikallinen leivinjauhetta.
  10. Kaada kuivat aineet munasokerivaahtoon.
  11. Etsi kakkuvuoka, rasvaa ja korppujauhoita se.
  12. Muista tässä vaiheessa että suunnittelemasi tummasuklaahippuset tulee lisätä ENNEN kuin kakku menee uuniin. Etsi suklaa kaapista.
  13. Huomaa, että se on valkosuklaata.
  14. Päätä tehdä tiikerikakku ja kaada aitoa kaakaojauhetta taikinaan. Sekoita vähän.
  15. Kun olet sekoittanut taikinaa liikaa, päätä tehdä siitä todella ruskea.
  16. Kaada taikinaan mielivaltaisesti kaakaojauhetta.
  17. Ota puolikas leivontasuklaalevy ja leikkaa se veitsellä pienempiin palasiin.
  18. Lisää se valmistamaasi kaakaoon, jossa on taikinaa.
  19. Kaada koko hoito kakkuvuokaan.
  20. Odota ja ihmettele miksi uunin lämpiämisessä kestää.
  21. Muista, että uunissa on sittenkin kaksi merkkivaloa ja se on ollut lämmin jo jonkin aikaa.
  22. Laita kakku uuniin.
  23. Unohda munakello, unohda kaikenlaiset kellot ja arvioi aika päin mäntyä.
  24. Muista kakku kun se alkaa tuoksua.
  25. Ota kakku jäähtymään ja odottamaan koristelua. Vie se lopulta parvekkeelle koska jäähtymisen odottelu kyllästyttää.
  26. Ota sokerimassaa kaapista ja leikkaa pala puoliksi. Kaulitse tomusokeripinnalla.
  27. Huomaa, että sokeria on liian vähän ja ota toinenkin puolikas kaulittavaksi. Lisää tomusokeria.
  28. Nosta kaulittu sokerilevy sivuun odottamaan käsittelyä kun voitelet kakkusi pinnan pakkauksen ohjeiden mukaisesti vaikkapa sillä tekemättömistä ruuneperin tortuista jääneellä vadelmamarmeladilla.
  29. Huomaa, että voidellun kakun sekä sokerilevyn yhdistäminen on hankalaa.
  30. Ratkaise ongelma. Käytä paljon leivinpaperia.
  31. Käännä kakku sokerilevypuoli ylöspäin. Opi jälkiviisaana, että mikäli juuri käytetyn hellan päälle laittaa sokeria seisomaan, se sulaa.
  32. Yritä irrottaa sokerimassa leivinpaperista ja yritä työntää vadelmamarmeladia takaisin.
  33. Mieti kuumeisesti.
  34. Koe väsymystä ja vakuutu siitä että tässäkin tilanteessa nopea toiminta eli niin sanottu laastaritekniikka lienee parasta. Nosta leivinpaperi.
  35. Katsele reikiä kakussa.
  36. Painele sokerilevy kakun reunoihin ja leikkaa yli jäävä osa pois. Älä tarkista kakun yläreunaa.
  37. Kaulitse yli jäänyt sokerimassa levyksi. Lisää tomusokeria sen tarttuessa pöytään. Poista leivinpaperi välistä.
  38. Kaulitse sokerimassa uudestaan. Lisää tomusokeria massan päälle sekä alle sen jäädessä pöytään. Raaputa massaa pöydän pinnasta.
  39. Läimi käsissäsi sokerimassa taas palloksi ja hiero sitä pöytäpintaan tarttuneiden palasten irtisaamiseksi.
  40. Huomaa petsatun pöytäpinnan päästävän väriä sokerimassaan.
  41. Heitä sokerimassapallo roskiin.
  42. Mieti jälleen kuumeisesti.
  43. Kaiva kaapista koristeruusuja, koristelehtiä, valkoista sokeritahnaa. Kittaa sokerilla kaikki repeämät ja silottele niitä veitsellä.
  44. Siirrä vasta tässä vaiheessa kakku pois hellan vierestä.
  45. Koristele kakun reunat sokeritahnalla, lisää ruusuja kaikkiin kohtiin, mistä hillo paistaa läpi.
  46. Harkitse vielä vihreällä sokeritahnalla kirjailemista mutta päätä että se olisi liikaa. Tämä onkin päivän projektissa se kaikista viisain päätös.

Tai tee niin kuin minä

Esittelen ensimmäisen kokeellisen Tai tee niin kuin minä -keittiön tuotoksen. Kaveri totesi että olisi tulossa käymään ja vaikka itse olen askeettisella marttyyriasenteella pidättäytymässä kaikesta ravinnosta lähiviikot, päätin kokkailla jotain sievää ja syötävää.

Päätin että tänään vuorossa on piirakka. “Ajattelin tehdä piirakan. Mitä siinä vois olla, kun sinähän sen syöt loppuun” kysyin mieheltäni.

“Joku kana-pinaatti olis hyvä. Ja feta. Ja pekoni.”

Tässä sitten olisi, halukkaille, oiva piirakkaohje joka on helppo toteuttaa ja jonka nimesin sen ajatuksen mukaan, joka mieleeni tuli ensimmäisenä valmista piirakkaa uunista nostaessani.

Mustapippuri unohtui -piirakka, also known as kana-feta-pinaatti-pekonipiirakka

Mustapippuri unohtui -piirakka

Ainesosat:

1 pkt piirakkataikinapakaste

pinaattia (tuore tai pakaste)
2-3 sipulia
1 prk fetaa
150 g pekonikuutioita
200 g broilerin fileekuutioita
1,5 dl ruokakermaa
3 munaa
mustapippuria
rasvaa paistamiseen

  1. Sulata piirakkataikina pakkauksen ohjeen mukaisesti ja painele sulanut taikina piirakkavuoan reunoille. Silppua sipulit sekä pinaatti.
  2. Ruskista sipulit pannulla rasvassa, lisää mukaan pinaatti, pekoni ja kana yksitellen ruskistellen. Lisää pannulle lopulta ruokakerma, jos laitat mukaan koko 2 dl törpön, keitä keitosta hetki kasaan liian nesteen haihduttamiseksi. Lisää maun mukaan mustapippuria.
  3. Vatkaa munat.
  4. Kaada piirakkavuokaan kana-pekonipannullinen. Lisää sen jälkeen vatkatut kananmunat ja murenna fetajuusto lopuksi piirakan päälle tasaiseksi peitteeksi.
  5. Paista uunissa 200 asteessa noin 20-30 min.

Piirakan voi tarjoilla myös kylmänä.

..TAI tee niin kuin minä:

  1. Laita uuni päälle ja kerää tarvittavat ainekset hellan läheisyyteen.
  2. Pese kädet ja vie roskat.
  3. Pese kädet.
  4. Ota piirakkataikina sulamaan viisi minuuttia ennen kuin aiot alkaa paistamaan aineksia.
  5. Pistä levy kutoselle ja ala ihmettelemään, onko niitä sipuleita ja miten ne pitäisi silputa. Tyhjennä astianpesukone saadaksesi tilaa työpöydälle sekä löytääksesi veitset ja leikkuualustat.
  6. Siirrä umpijäinen piirakkataikina vuoan pohjalle ja aseta vuoka mahdollisimman lähelle kuumaa keitinlevyä sulamisen tehostamiseksi.
  7. Kuori sipulit. Muista samalla kuiva pannu kuumalla levyllä ja siirrä se kylmän levyn päälle savuamaan. Jatka sipuleiden kuorimista. Työnnä käsi roskikseen välttääksesi ylipursuavat sipuliroskat.
  8. Pese kädet.
  9. Aseta leikkuualusta osittain lavuaarin ylle tilanpuutteen vuoksi. Silppua sipulit samalla pohtien millä tavalla pärjäisit Masterchefissä. Häpeä siitä miten surkea olet ja harkitse ostoskanavan supersilppurilaitetta.
  10. Laita sipulit rasvaan paistumaan ja huomaa, että pinaatit lienee hyvä myös silputa. Ikäänkuin huuhtele ne niin, että pinaattien pehmeämuovinen rasia täyttyy vedestä ja sinun on pidettävä siitä kaksin käsin kiinni jolloin et saa hanaa suljettua.
  11. Ratkaise ongelma.
  12. Levitä pinaatit leikkuualustalle. Muista sekoittaa sipuleita aina välillä.
  13. Pohdi, syövätkö ihmiset pinaatinvarsia. Päätä, että reseptiin kuuluukin pinaatin sijaan pinaatinlehtiä ja pinoa pinaatteja kuin pelikortteja. Tarpeeksi paksun pinkan voit silputa. Toista tämä tarpeeksi monta kertaa.
  14. Lisää pinaatinlehdet pannulle sipulien joukkoon.
  15. Lisää mukaan pekonit ja paista hetki.
  16. Lisää mukaan kana ja paista hetki.
  17. Mieti mitä seuraavaksi tulisi tehdä ja totea että ihan helppoa pistetään vaan yhteen ei tarvitse katsoa pohjana käytettyä feta-pinaattipiirakan ohjetta.
  18. Kaada mukaan ruokakerma ja mieti pitikö se lisätä lihan vai kananmunien joukkoon.
  19. Muista mustapippuri, tule sitä ottaessasi ajatelleeksi pitäisikö ruokaan laittaa suolaa, mutta totea että suolaa ei tarvitse koska kaikessa on suolaa. Pohdi mustapippurin sijaan sitä miten sitruuna sopii kalaruokiin mutta älä mausta mitään.
  20. Anna liiaksi lisätyn ruokakerman keittyä kokoon sinä aikana kun vatkaat kolme kananmunaa.
  21. Pelkää, että kanasörsseli on palanut pohjaan ja kaada se piirakkataikinalla vuorattuun piirakkavuokaan.
  22. Murenna kanasörsselipiirakan päälle puolet fetasta.
  23. Muista kananmunat. Kaada ne joukkoon.
  24. Murenna päälle loput fetasta.
  25. Mieti mitä unohtui. Älä muista mustapippuria.
  26. Laita piirakka uuniin ja aseta munakello soimaan.
  27. Ota piirakka ulos kun se on joko vaarassa palaa tai ruskistunut.
  28. Nauti laihdutustuotteita kun pöydän toisella puolella ystäväsi santsaa piirakkaa. Muista kysellä, onko se hyvää, kun kokkaustaitojesi perusteella et aina tiedä.

Jälkihuomio:

Tästä edespäin aion kunnioittaa edesottamuksiani kirjoittamalla ne siihen muotoon kuin minä ne tein, tervetuloa maailmaan julkinen ja arkistoitu Tai tee niin kuin minä -keittiö! Hurraa!

Unilauluja lapselle

Niin.

Olen laulanut joulun aikaan lapselleni unilauluna laulua Varpunen jouluaamuna. Siinä on kaunis sävel ja kivat sanat ja ajattelin sitten katsoa ne loppusanatkin, kun en muista kuin ensimmäisen säkeistön.

Just. Voisin ihan yhtä hyvin laulaa kirvesmurhaajista unilauluna, en muistanutkaan miten karmaisevan masentava se laulu onkaan. Tai ei ole mutta on silti.

Alla esimerkki:

Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvi pakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

Tytön luo nyt riemuiten lensi varpukulta:
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta.
Palkita Jumala tahtoo kerran sinua.
kiitollisna siemenen otan kyllä sulta!

En mä ole, lapseni, varpu tästä maasta,
olen pieni veljesi, tulin taivahasta.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.

Lamaze tuli taloon

Juuri viisi kuukautta vanhaksi ehtivä tyttösemme on opetellut tarttumaan, sekä kääntyilemään vatsaltaan selältään vatsalleen selälleen. Tyttö on myös oppinut syömään lusikasta ja on hyvillä mielin puettavana kun tarve sitä vaatii. Hän myös osaa nyrkeillään löytää sylissäpitäjän nenän ja työntää sormiaan suuhun.

Kaikkien näiden hienojen taitojen keskellä katsoin taloutemme vauvaleluja ja huomasin, että vaikka purulelut ja pikkuhelistimet ovat hauskoja ja paljon käytössä, meidän lapsellamme on aika vaatimaton leluvarasto. Puolikas rottinkikori saikin sitten lisätäytettä kun äiskä kävi vähän heiluttelemassa luottokorttia Amazonin puolella.

Kaikki alkoi siitä, että etsin tiettyä Lamazen norsulelua. Koska sellainen on Suomen Toys ‘R Usissa noin 35 euroa kappaleelta (saa järkyttyä, minäkin järkytyin), tutkailin tilannetta brittien verkkokaupassa. Lopputulos oli, että käytin kokonaisuudessaan 45 euroa ja sain neljä monimutkaista, värikästä ja eloisaa lelua, mukaanlukien sen norsulelun, nimeltään Eddie the Elephant Tunes. Lelu on  kuten kaikki vauvalelut, pehmoinen, täynnä eri tekstuureita ja rapisevia jalkoja. Poikkeuksena kuitenkin tuo kärsä, jonka symboleista tulee jokaisesta eri ääni ja niillä symboleilla tuotettua musiikkia pystyy äänittämään sekä soittamaan uudestaan.

Tämän lisäksi hankin Lamaze Activity Spiralin jota ei kuitenkaan kuvasta huolimatta kannattane laittaa pinnasänkyyn kiinni. Ostin lelun ajatellen tulevaisuuden ratasreissuja ja muita sopivia viihdytystarpeita, lienee ihan hyväkin että lelu on siirreltävissä sekä harvemmin leikitty. Tätä en ole edes nähnyt Suomen markkinoilla.

Mutta, sitten on vielä kaksi muuta lelua. Play & Grow Lion sekä Play & Grow Dee Dee The Dragon joista en osannut tilatessani sanoa, kumpi olisi kiinnostavampi. Nyt pienen testiajon jälkeen vauva selvästi suosii leijonaa enemmän, johtuneeko lohikäärmeen kiertyneestä hännästä, joka tekee siitä monimutkaisemman ja myttyisemmän näköisen. Vakosamettinen vatsa on kyllä kuitenkin niin kiva sormille, että eiköhän lohikärmeskin löydä oman lempileikkinsä. Ja mikä parasta, kumpikin noista on ripustettavissa vaikka kaukalon kahvaan tai vaunujen ylälaitaan. Ne menevät myös kainalokaverista tarvittaessa.

Nyt on meidän pirpanalla leluja pitkäksi aikaa. Tätä kirjoitellessani vauva potkii kylkeen ja tutkii lohikäärmeen rapisevia siipiä, jotka pitävät ah niin jännittävää ääntä. Lamaze on kokeilemistani lelumerkeistä ehdottomasti toimivin, niissä on kirkkaat värit, hassun näköiset eläimet ja paljon toiminnallisuutta eri tilanteissa. Näiden kanssa vauva on saanut kyllä vastinetta ja odotan innolla aikaa, kun meillä opitaan istumaan ja säveltämään norsumusiikkia. Vaikka norsulelun selässä tuntuu kova patterirasia, se on silti hyvin halattavan oloinen otus.

Jauheliha-pekoni-makaronivuoka

Kokeilen tässä uuden keittiöni iloksi kaikenlaisia pikku ruokia, törmäsin Foodieta selatessani jauheliha-pekonivuoan ohjeeseen, jota sitten tarpeen mukaan vähän parantelin. Tuloksena olikin maukas ja ruokaisa makaronilaatikko, joka sai aikaan paljon maiskutusta ja nieleskelyä. Sitä jopa otettiin töihin mukaan törpöllinen, mistä henkilökohtaisesti olen ylpeä.

Makaronivuokaan tarvitset:

1 pkt pekonia
500 g jauhelihaa
1 prk herkkusieniä
2 kpl valkosipulin kynttä murskattuna
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
1 prk turkkilaista jogurttia
2 dl kermaa
2 tl Cholula -kastiketta
5 rkl ketsuppia
1 kpl kananmuna
250 g juustoraastetta
400 g makaroneja

Samalla kun valmistat lihakastiketta, keitä makaronit ja valuta ne.

Pilko pekoni ja herkkusienet valmiiksi kypsentämistä varten. Ruskista jauheliha, pekoni ja herkkusienet. Lisää joukkoon valkosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla. Tämän jälkeen lisää kerma ja kiehauta. Lisää sitten jogurtti, chilikastike, ketsuppi ja noin 100 grammaa juustoraastetta. Riko vielä joukkoon kananmuna ja sekoita se lihaseoksen joukkoon.

Voitele vuoka, kaada pohjalle lihaseos sekä keitetyt makaronit, sekoita. Ripottele päälle loput juustoraasteesta ja paista 200 asteisessa uunissa kunnes juusto on sulanut sekä saanut vähän väriä.

Itsekäs syyllinen

Biologia ja moraali tekevät yhteentörmäyksen toisinaan.

Mielestäni jokaisella on oikeus henkilökohtaisiin tunteisiin sekä kokemuksiin elämästä. Jokainen meistä saa tuntea negatiivisesti tai positiivisesti käytännöstä mistä asiasta tahansa ja välillisesti elää mukana asioissa, joihin törmää joko suoraan tai sivuten. Tähän lukeutuu muun muassa mediassa kerrottujen tragedioiden myötäeläminen ja ystävän tai vaikka naapurin kokemukset. Tietenkin on soveliasta miettiä kuinka tunteittensa kanssa reagoi, mutta siitä huolimatta jokaisella on oikeus tuntea.

Kuitenkin sitten nämä sallitut, henkilökohtaiset tunteet luovat tilanteita, jonka vuoksi muiden draamat ja tragediat saavat aikaan stressiä, huolta ja ahdistusta. Tämä on siis suoraan vain biologinen ja mielestäni oikeutettu juttu – muiden elämässä tapahtuvat rankat tapahtumat vaikuttavat myös läheisiin sekä kuormittavat heidän elämäänsä ja tämä on täysin sallittu tunne läheisille. Se ei vähennä tapahtumien keskellä elävien tunteita, ei halvenna mitään tilanteen osa-aluetta tai kasvata sivussa seisovan ihmisen osaa asiassa. Se on vain suora seuraus siitä, että joku elää yhteisössä, jossa jaetaan asioita.

Nyt sitten päästään kuitenkin siihen ristiriitaan, mitä päädyin tässä pohtimaan. En tiedä onko kristillisien arvojen vahva asema syynä (kristityn elämässä kun syyllisyys on monesti osana arkea monessakin eri osa-alueessa) vai onko kyseessä pelkän moraalikäsitteen olemassaolo, mutta yhtäkkiä kaikki henkilökohtainen rasite muuttuu syyllisyydeksi. Yhtäkkiä ihminen muistaa, ettei hänellä ole lupaa välittää muiden ihmisten asioista. Hänellä ei ole lupaa surra tai iloita kuin oman menetyksensä tai voittonsa kautta ja mikäli hän ei ole kyseisessä tilanteessa läsnä, hänellä ei ole mitään mikä oikeuttaisi tunteiden läsnäolon. Ihminen päätyy kokemaan syyllisyyttä siitä, että reagoi normaalisti asiaan, joka on häntä lähellä. Vain siksi, että jonkin määritelmän mukaan pitää täyttää tietyt kriteerit ollakseen oikeutettu tunteisiinsa. Nyt normaalin reaktion mukana tuoma ahdistus muuntuu voimakkaaksi syyllisyydeksi sekä häpeäksi siitä, että on näin itsekäs ja huono ihminen.

Mutta siitä huolimatta ihminen ei voi olla jotain muuta kuin on. Minun mielestäni ei pitäisi joutua yrittämäänkään. Älkää ymmärtäkö väärin, tämä ei ole mikään sananvapaus/vapaudu vankilasta -kortti, vaan toteamus oman luonteen hyväksymiseen. Käytöstavat eivät lukeudu omana itsenä pysymiseen suoraan, niitä voi silti harjoittaa vaikka on oma itsensä.

Ulkopuolisuudestani huolimatta olen menettänyt lukemattomia yöunia, nähnyt painajaisia, purrut hampaita yhteen, stressannut niin että hengästyttää ja rintaa puristaa. Siitä huolimatta ahdistaa, väsyttää, rasittaa ja raivostuttaa. Huvittavaa miten sitä ei ole keskellä mitään eikä siltikään pääse asian keskeltä mihinkään.

Olen koko ikäni toiminut sovittelijana erinäisten ihmisten keskellä. Lapsesta asti suvussa on ollut kaksi verivihollista, joista ei voi puhua toisilleen ja kun kyseessä on kaksi läheistä sekä rakasta ihmistä, se kysyy lapselta paljon. Sitten myöhemmin olin ainoa seitsenhenkisestä perheestä joka tuli toimeen kaikkien kanssa. Ei liene epäselvää, että sellaisessa tilanteessa eläminen tuo mukanaan tiettyjä rasitteita. Seuraavaksi lukiossa maailmaani rasitti kolmiodraama, vaikka en ollut edes uskottu sen osapuolille. Sen sijaan se tyttö, joille kaksi draaman tyttöä kertoi vuorotellen huoliaan, kertoi omansa minulle.

Tällä hetkellä suvussani ei liene ketään, joka ei olisi riidoissa jonkun kanssa tai välttelisi tätä muista syistä. Riitoihin ottaa osaa jopa täysin asiaan liittymättömät ihmiset ja kaikkea puidaan puhelimessa, keskusteluissa sekä netissä. Kaikkialla paitsi itse ihmisten kanssa. Normaaliin riitatyyliseen tapaansa ihmiset kertovat oman tarinansa luetellen mitä kamalaa muut ovat tehneet, mikä ei auta mitään. Kun avaan asiaa toisen ihmisen kannalta ja selvitän miksi toinen käyttäytyi näin, sitä ei ymmärretä. Se joko otetaan henkilökohtaisesti, ohitetaan tai sitten todetaan että ärsyttää ja kaikki puretaan minuun vaikka luurin korvaan paiskaamisella.

Miksi minun sukuni ei osaa pysyä sovussa?
Miksi minun lapseni on pakotettu elämään tässä samassa vihan ja katkeruuden kierrossa missä minäkin olen kasvanut?
Miksi ihmiset eivät kyllästy näihin tunteisiin?
Miksi minun ei anneta olla niistä erossa vaan minut nimitetään joksikin sillaksi pakollisten viestien kuljettamista varten?

Miksi minulla ei ole oikeutta tuntea mitä tunnen: olla väsynyt ja kyllästynyt, ottaa välimatkaa ja sanoa että en jaksa?

Väittäisin itsekkäämmäksi sitä, joka pitää yllä näitä riitoja.

Painonvartijoiden uunidonitsit

Tässä yksi kivaksi huomaamani leivonnaisohje, johon siis kaipailin donitsivuokaa ainakin reilut viisi vuotta. Koska vuokia on nyt taas tullut myyntiin, ajattelin jakaa tämän kaikille halukkaille.

Maistuu herkulle eikä tarvitse mitään tympeää rasvasäätämistä, mikä munkeissa on se ärsyttävin osio. Laihduttamista taas jos ajattelee niin ei välttämättä kannata miettiä donitseja ollenkaan.

Ohje on kopioitu Painonvartijoiden reseptikirjasta Nälkä lähtee pienin pistein:

Annoksia: 12
Valmistusaika: 15 minuuttia
kcal (kJ) per annos: 55 (230)
Pisteitä per annos: 1
Pisteitä per ohje: 15

1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna
1 tl kasviöljyä
1/2tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
1/2 dl rasvatonta maitoa
ripaus suolaa

Pinnalle:
4 tl sokeria
1 tl kanelia

1. Sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina donitsimuotteihin, mutta varo täyttämästä niitä liian täyteen ettei keskellä oleva reikä mene paistumisen aikana umpeen.
2. Paista 170 asteen uunilämmössä 8-10 minuuttia, kunnes donitsit ovat kauniisti kohonneet ja kypsyneet.
3. Kasta kypsät donitsit sokeri-kaneliseokseen ja anna jäähtyä.

Kokeile:
Pikkudonitsit on kätevintä paistaa donitsipannussa. Ellei sellaista satu olemaan, lisää taikinaan 1/2 dl vehnäjauhoja ja levitä taikina mahdollisimman pyöreinä kakkaroina (halkaisija noin 6cm) leivinpaperin päälle pellille. Paista 170 asteen uunilämmössä 10 minuuttia ja tee kakkaroihin heti uunista ottamisen jälkeen pieni reikä esimerkiksi omenaporalla. Voit tarjota myös keskipalat. Kierittele donitsit ja keskipalat sokeri-kaneliseoksessa. Tällä tavalla valmistetut donitsit eivät ole aivan yhtä kauniita kuin muoteissa kypsennetyt.
Donitsitaikinan mausteeksi sopii erinomaisesti myös raastettu sitruunankuori.

Äiti versus työ

Nyt on niin kovaan ääneen taas poliitikot miettineet miten naiset pääsevät vähällä jäädessään kotiin lasta hoitamaan. Väläytellään ajatuksia kuten “systeemi kannustaa kotiin jäämiseen”, “naiset putoavat työelämästä” ja jopa eräässä kolumnissa lukemattomien “hipsusanojen” keskellä väläyteltiin hampaat vilkkuen ajatus kannustinrahasta töihin palaamiseksi.

Niin. Sen kannustinrahan nimi on säännöllinen palkka. Olisi kiva jos joskus joku ottaisi huomioon äitien tulot riippumatta siitä mitä mieltä on. On puhuttu siitä miten rankkaa on olla kotona (myönnettäköön, ei ole mitään herkkua vaikka ns. aikaa lojua sohvalla olisikin), sekä siitä miten helppoa lapsia hoitavien äitien elämä toisaalta on. Kotielämässä kun ei ole mitään ammatillisia vaatimuksia ja rahat vaan tippuu tilille muiden selkänahasta reväistynä.

Se on täysin totta, että Suomen malli lapsen ensivuosien kasvattamisen suhteen on ehdottoman hieno. Harvan maan äideillä on niin hyvä tilaisuus todella keskittyä lapsen kasvattamiseen. On myös totta, että aina kun ihmisille antaa jotain ilman sen kummempia ihmetyksiä, sitä joku käyttää hyväkseen. Tässä voisin viitata siihen Erilaiset Äidit -sarjan nelosjaksoon missä perhe enemmän tai vähemmän jätti työntekemiset muille. Mutta älkää naurattako väittämällä, että ihminen pääsee vähällä kotiin jäädessään.

Myyjänä tienaan hitusen verran alle 12 euroa tunti, mikä on muuten korkein palkka mitä liki 10 vuoden kauppatyön kokemuksella saa. Tietenkään en tee tunteja täyttä määrää, sillä kaupan alalla harvemmin löytyy paikkoja missä ensinnäkin suoraan vakinaistetaan saati sitten annetaan työtunteja edes 30 tuntia per viikko. Esimerkiksi viimeisimmän YT-aallon seurauksena useilta talossa vuosia viihtyneiltä työntekijöiltä tiputettiin tunnit alkaen 8 tunnista maksimissaan 24 tuntiin viikossa, joten ei voi todeta työntekijöiden olevan hirvittävän haluttua tavaraa naisten työaloilla.

Tämän huikean palkkahistorian keskellä olen oikeutettu noin 800 euroon kuussa ensimmäisenä vuotena. Sen jälkeen jos haluan jäädä hoitovapaalle, se laskee pahimmillaan 500 euroon tai alle. Vaikka saisin sen 800 euroa kuussa jatkossakin, ei sillä elä herroiksi. Kukaan näistä äitityö-keskustelijoista ei ota huomioon sitä, miten pienipalkkainenkin ihminen menettää rahaa jäädessään kotiin lapsen vuoksi. Tietysti sitten on niitä äitejä jotka vain laittavat lapsen nurkkaan leikkikehään ja vetävät lonkeroa mutta tuskin niissä äideissä on paljon huolta siitä, että menisivät töihin jos eivät olisi valtion kustantamalla hoitolomalla.

Minä en voi jäädä kotiin kuin vuodeksi. Jos syön hernekeittoa ja säästän kaikesta, voin jäädä vielä hoitovapaalle toiseksi vuodeksi. Tämä olisi hyvä asia pelkästään siksi, että lapseni saisi olla äitinsä kanssa, oman äitini lapsena menettäneenä osaan arvostaa sitä ihan eri tavalla. Äitiysloma ei ole luotu minua varten; minä en nauti siitä, että sosiaalinen piirini kutistuu yhteen ihmiseen, joka tarvitsee apua kaikessa. Minä en koe lomaksi sitä, että yötä päivää nousen toistamaan samat rutiinit kolmen tunnin välein, enkä nauti olostani kun maailma sanelee sen mitä minun tulisi tehdä. Minulle ei anna mitään se, että mahdollisesti uraksi nimitettävä työelämäni jää paussille pariksi vuodeksi, jäätyy kokonaan tai että opiskeluni jäävät pakostakin sivuun määräämättömäksi ajaksi. Minä en saa mitään korvausta siitä, että luovun kaikesta mikä liittyy omaan elämääni, jos lapseni minua tarvitsee. Aviomieheni sentään osasi antaa vertaistukea koomisesti huokaamalla, miten onnekas onkaan päästessään töihin ja kouluun pois kodin velvoitteista. Kaikessa kurjuudessaan sen totuuden ääneen sanominen lohdutti, sillä elämä ei ole ollut mitään herkkua yhdeksän kuukauden epämukavuuden, kuukauden repeämishaavojen hoidon ja jatkuvan tarvitsemisen kanssa.

Voi olla, että olen vähän ihmeellinen äiti koska teen oikeasti asioita lapseni hyväksi. Yleensä nuo puhujat jotka asiaa sivuavat, antavat sen kuvan että olen laiskanlainen, itsekäs ja ahne oman etuni tavoittelija. Tosiasiassa näyttää siltä, että äitien nykiminen töihin ei ainakaan pienennä lasten yksin jäämisen riskiä. Lapset kaipaavat enemmän huomiota ja rakkautta. Se, että ihminen ei osaa sitä lapselleen antaa, on hänen henkilökohtainen häpeänsä. Uskon kuitenkin, että se ihminen epäonnistuu tehtävässään siitä huolimatta missä viettää päivänsä.

Sanokaa mitä sanotte, jaksakaa jauhaa imetyksistä ja ihmetelkää mielipiteitäni, mutta älkää viitsikö väittää että minä voitan tässä mitään muuta kuin läheisyyden lapseni kanssa. Olkoonkin vaikka kuinka luksusta saada se huntti lapsilisää ja ajaa bussilla ihan ilmaiseksi paikkoihin, joihin minulla ei ole varaa.

Asiaan liittyviä kolumneja tai artikkeleita:
Helsingin Sanomat: Äidin paikka on töissä
Uutissirkus: Äiti haluaa poliitikot mukaan työelämään
Vantaan Sanomat: Äiti lähtee nyt töihin, moi!  

P.S. Valitan tekstin mahdollisia ajatusvirheitä, keskittyminen on hankalaa kun kirjoittamista tehdään hoitotoimenpiteiden välissä.

Lähtölaskenta

2005 kesällä löysin itselleni asunnon kauniin, vehreän luonnon alta. Kyseessä oli kerrostalokaksio suuresta taloyhtiöstä, lasitetulla parvekkeella ja pyykkituvalla. Muutettuani ensimmäinen asia mikä rakennettiin, oli keittiön pöytä. Sen ääressä sitten istuttiin, hengähdettiin ja selvitettiin mistä voi tilata pitsaa. Tuolloin meidän taloomme vielä tehtiin kuljetuksia.

Nyt aikaa on kulunut monta vuotta. Olen asunut kämpässä yksin sekä yhdessä, mennyt naimisiin ja odottanut esikoistani. Nyt viimeiset kolme kuukautta olen taistellut pienen hoitoalustan kanssa sekä kironnut niitä lukuisia kertoja kun huonosti sijoitetusta vessakaapista on tippunut korillinen meikkejä pönttöön. Olen sadatellut kun kissa on kesäyönä unohtunut parvekkeelle tunniksi, pariksi, sekä kuunnellut lehtipuhallinta kesäaamuisin. Vielä kun poltin, tykkäsin seisoskella iltamyöhällä parvekkeella ja seurata vastakkaisen talon alla asuvien citykanien elämää. Mietin, miten kiehtovalta sellainen simppeli pensaan keskellä vietetty elämä on, vaikkakaan en kaipaisi kaikkia niitä tuhansia vaaroja mitä se tuo mukanaan. Olen huokaillut talven kauneutta, nauttinut kesän vehreydestä. Käynyt töissä, koulussa, ystäviä tapaamassa ja kesällä hetken mielijohteesta päätynyt Särkänniemen kautta kotiin.

Vähitellen tunsin oloni kotoisaksi, vähitellen koti alkoi näyttää kodilta. Vähitellen seinätila alkoi loppua ja lopulta näin unta, että löysin uusia huoneita kirjahyllyjen takaa. Alkoi olla aika muuttaa suurempaan asuntoon.

Nyt se sitten koittaa, parin viikon päästä suunnilleen. Muutetaan uuteen, omaan kotiin missä on tilaa minulle, kissoille, miehelle ja mikä tärkeintä: lapselle. Nyt saadaan se koti, jossa vietetään ensimmäinen perhejoulu, missä herätään ensimmäiseen tarha-aamuun, otetaan ensiaskel. Siihen kotiin, minkä ikkunoista näkee koulun pihalle ja jonka naapurissa on kaksi samanikäistä tyttölasta. Siihen kotiin, missä on tarkoitus asua jatkossa hamaan tulevaisuuteen. Nähtäväksi jää, mitä kaikkea se asunto meidän kanssamme jakaa.

Mutta pelottaa. Kahden ihmisen tavarat pitäisi saada laatikkoon ja kannettua jonnekin muutaman tunnin aikana. Tunnen niin sääliä kaikkia muuttajia ja varsinkin kantajia kohtaan.

Sekin on muuten jees, että enää ei tarvitse kuunnella yläkerran koiratappeluita, tai seurata vastapäisessä talossa järjestettyjä kesäjuhlia.

Ajat on muuttunu

Niihä se on, että ajat on nytte sitte erillaaset ku aijemmi. Sillo joskus entisvanahaa sitä vaan oli iltasi kotona jos halus ja jos kävi suihkusa niin sitte oli märkä eikä mittää muuta.

Mut joo, nytte ei oo ennää sillee. Nytte jos menee joku meiä perhees suihkuu niin sitä joko joutuu seisommaa oven takana ja oottamaa et millo sinne pääsee tai sitte on se joka joutuu kauheel kiireel juoksemaa pois. Tai sitte jos on vielä se, joka joutuu sit kylyvettää tota vauvvaa nii sitten sen kylyvyn jälkeen on vauvva märkä ja näläkänen ja kaiken sen häsläämise jäläkee sitä on kylyvettäjäki märkä ja väsyny.

Niio ajat muuttunnu.

Meidän vauva, entäs teidän vauva?

Meidän vauva tykkää leikkiä lelumatolla.
Meidän vauva osaa jo jokellella jotakin.
Meidän vauva hymyilee kauniisti ja hihittää.
Meidän vauva kääntyy.
Meidän vauva taas tykkää enemmän tarttua.

Tässä kun seuraan vierestä maailmankaikkeuden parhaimman viihteen (lelumaton) parissa viihtyvää vauvaani, en malta olla miettimättä miten se eroaa muiden vauvoista. Päästävätkö muiden vauvat tuollaisia ääniä? Nauravatko muiden vauvat norsumobileille? Saako nenänpäätä täppäämällä kaikki vauvat nauramaan?

Meidän vauvalla on ihana tapa reagoida iloisesti lelumattoon. Se nostaa jalat koukkuun, kipristää varpaat yhteen, tuo kädet ristiin leuan eteen ja hihittää pienten nyrkkien takana. Matolta kuuluu joko iloisia ulvahduksia, haukahduksia tai riemukas “Hiii!”, mikä sulattaa ikiroudan pahimmankin kyynikon sydänkäytävistä. Onko juuri tuo se erikoinen piirre joka määrittää meidän vauvaa, vai onko se jotain joka on se söpöjen vauvojen määrittävä tekijä?

Mitä teidän vauva tekee?

Meidän vauva ei opi koskaan kääntymään kun se saa heti raivarin jos sen laittaa vatsalleen. Noh, se tosin auttaa nenärään keräämisessä ja puhdistaa ilmatiet.