Mitä tapahtuu, kun aikuinen nainen tulee raskaaksi? Mitä tapahtuu, kun esikoinen syntyy? Mitä tapahtuu, kun ristiäisiä suunnitellaan? Entä mitä tapahtuu kun pariskunta ottaa ensimmäisen asuntolainansa?

Viimeisen vuoden aikana olen kokenut keskenmenon, sitten tullut jälleen raskaaksi ja synnyttänyt esikoiseni. Olen ensimmäistä kertaa suunnittelemassa ristiäisiä sekä tänään, ensimmäistä kertaa, hyväksyimme tarjouksen asunnosta. Omasta kodista. Kodista, jossa on lastenhuone, työhuone, makuuhuone, olohuone, keittiö sekä sauna. Kodista, johon johtaa sievät pikku portaat ja joiden juurelta haetaan posti sievästä pikku postilaatikosta. Kodista, joka on nyt meidän omamme. Yhteinen valinta, yhteinen alku, sekä mikä parasta, meidän ensimmäisen perhejoulumme viettopaikka.

Tässä on niin paljon ensimmäisiä, että pitäisi alkaa kirjoittamaan blogia näiden ensimmäisten kommelluksista. Tuleeko niitä tosiaan niin paljon? Olen melko varma. Tänäänkin päädyimme WÄRK:fest-tapahtumaan Kaapelitehtaalle hieman myöhässä, iltapäivällä vasta. Välittäjä oli meille soitellut aiemmin ja sovimme kauppakirjan allekirjoituksen iltaseitsemän pintaan, joten aikaa pienelle Wärkkäämiselle on. Kävimme paikalla, ihmettelimme kaikkea ja jutustelimme tutuille, jonka jälkeen ryhdyimme kotiin sillä kaksiomme oli kuin pommin jäljiltä ja sitä pitäisi hieman siivota ennen kuin välittäjä saapuu. Iltapalaa jonottaessamme McDonald’silla soitti välittäjä: “Hei, olen nyt tässä muutaman kilometrin päässä tulossa teille päin”.

KIIRE. Mies vastasi kohteliaasti, että meillä menee noin kymmenen minuuttia että olemme kotona ja minä tuskailin tämän jälkeen että et voinut sanoa vaikka että vartin päästä, sillä siivoaminen pitäisi nyt tehdä hypervauhtia. “En minä osaa valehdella”, sanoi mies. Ymmärrän hyvin, itsekin olen typerryttävän rehellinen, vaikka valkoinen valhe joskus voisikin pelastaa tilanteen. Puhisin takapenkiltä, että päästä minut tytön kanssa pois autosta kotiportilla ennen kuin ajelet parkkipaikalle niin ehdin tehdä edes jotain. Juoksin autosta, pyyhälsin portaista, vilahdin ovesta ja heitin kaiken ylimääräisen makuuhuoneeseen, jonka oven suljin. Olohuoneesta taas otin kassin ja ladoin siihen kaiken ylimääräisen roinan, jonka sitten piilotin sohvan kuolleeseen kulmaan. Käsitöitä pursuavat muovikassit vein huoneen toiseen pimeään nurkkaan jumppapallon taakse ja kielsin miestä kovaäänisesti pitämään olohuoneen valot pois päältä. Laiskalla ihmisellä on nopean illuusiosiivonnan taito.

Välittäjä saapui, kirjoitimme nimet tarvittaviin kohtiin ja saimme pitää kynän sillä se kuulemma oli hyvä kynä. Piirtäjänä minulle aina kelpaa hyvin paperilla liukuva kynä, olkoonkin sininen kuulakärkikynä, varsinkin silloin kun sillä on varmistettu ihana ja valoisa tulevaisuus kotoisassa asunnossa. Asunnossa, jonka aion kyllä pitää ihan oikeasti siivottuna. Illuusiosiivoaminen saa jäädä tähän täyteen ahdettuun kaksioon.

Nyt vihdoin on tilaa minun elokuvakokoelmalleni sekä miehen lukuisille lautapeleille. Vielä kun ottaa huomioon sen, että lapsi saa oman huoneen jonka seinille ajattelin maalailla veikeitä asioita, on meillä maailman onnellisin lapsi.