Tänään olen taas antanut itselleni paljon mietittävää.
Ensiksikin töissä koin erään huonosti muotoillun esimiehen viestilappusen päästä ihon alle ja jätin oman hyvinkin värikkäällä ja suoralla ilmaisullani kirjoitetun lippulappusen josta pääsimmekin kiivassanaiseen vaihtoon. Molemmat olivat omalla sarallaan asiallisia ja oikeassa, mutta tässä tapahtui niin sanottu kulttuurikohtaaminen – minä ylityöllistettynä olen yliherkkä kaikille sanomisille kun koko poppoo ollaan kaikki asiat otettu kontollemme ja toinen taas uutena ei vielä tiedä talon tapoja ja yrittää päästä kärryille sekä opettaa omat tapansa. Molemmat ovat suoria ja tomeria, eikä aina Suomen kieli anna eväitä yhteisymmärrykseen kirjoitetun sanan kautta. Esimerkkinä kirjelmässä esitetty lause tyyliin “haluan että sejase on tehty siihen mennessä kun tulen töihin, laitatte niin ja näin, ei voi olla vaikeata” oli tarkoitettu kuten “se on ihan helppoa, älkää sitä turhaan miettikö”, mutta meille se näytti alentavalta tekstiltä joka halvensi niin meidän ammattitaitoamme sekä kykyä ratkaista ongelmia. Ymmärrettävästi asiasta tuli kalabaliikkia.
Noh, se sitten ratkaistui ja minä en koe olevani kuitenkaan väärässä vaikka ymmärränkin nyt asian oikean laidan. Joskus väärinkäsityksiä tulee ja paras tapa niiden selvittämiseen on konfrontaatiot, kunhan ne hoitaa oikein. Mikäli konflikti koittaa, pitää osata keskustella – antaa oma näkökantansa mahdollisimman hyvin, kuunnella toisen näkökantaa ja yrittää selvittää, että ymmärtääkö keskustelukumppani sinun kantasi sekä ymmärrätkö sinä hänen kantansa. Konflikteissa ei ole tarpeen päästä kompromissiin henkisellä tasolla niin, että kumpikin luopuu jostakin, kyse on enemmänkin saamisesta. Saat uutta perspektiiviä, uusia ajatuksia, uuden tavan ajatella samasta asiasta ja vaikka et olisikaan samaa mieltä, pystyt paremmin toimimaan asian suhteen.
Minä tiedän olevani intohimoinen ihminen ja etten joskus voi sille mitään. Olen lisäksi niin artikulatiivinen, että saan tunteenpurkaisuni vaikuttamaan draamakuningattaren elkeiltä, mutta sellaista on elämä. Ei mene tasan nallekarkit ei.
Tosin tässä tapauksessa täytyy ottaa huomioon sekin, että edellisessä työpaikassani kaikki sanat valittiin erityisen tarkkaan. Kaikki sanamuodot mietittiin, kaikki sanat käytiin monelta kantilta läpi ja minulle jokin kömpelö muotoilu voi olla isku vasten kasvoja kun taas muille se on vain fraasi tai tapa ilmaista itseään napakasti. Eikä ihmekään, kun saatoit kirjoittaa vastauksen joka päätyi iltapäivälehtiin. Siinä oppii olemaan erityisen korrekti ja hälventämään epäilykset. Hoksasin tämän vasta myöhemmin tänään – toisinaan sitä unohtaa mitä kaikkea onkin elämässään saanut aikaan eikä minun työkokemukseni ole siitä helpoimmasta päästä. En senkään suhteen ole kovin tavanomainen. Olen tehnyt erikoisia juttuja.
Hyvänä puolena uskon kuitenkin tästä koituvan sen, että kommunikaatio tulee parantumaan jatkossa. Uusien tuttavuuksien pitääkin toisinaan vähän kalistella miekkoja, että päästään yhteiseen mielikuvaan siitä minkälainen ihminen on vastassa. Hämmentävät persoonat, sellaiset jotka ovat ehkä kivoja mutta ehkä vihaisia, vaativat vähän tutkiskelua ennen kuin voi päästä johtopäätökseen ihmisen perusluonteesta. Ainakin minulla. Onnekseni kuitenkin olen nykyään hyvin itsetietoinen itsestäni, omista kyvyistäni ja merkittävistä haluistani. Jos haluan jotain, lähden sen perään ja muu sopii, ihan sama, käy hyvin. En siis enää peilaa muita ihmisiä omaan olemukseeni, vaan osaan seistä ajatusteni sekä tekojeni takana ja mikä tärkeintä jättää tekemättä ne teot, joiden takana en uskalla seistä sekä perustella.
Kaiken tämän häslingin lisäksi kävin tänään urheilemassa ja ostin kissankupin ja vahingossa kuusi tuotantokautta sarjoja halvennuksesta ja nyt kun tulin kotiin, kävin suihkussa ja wowaan vähän ja juon jääkaappikylmää limua — kuka perkele on juonut mun limupullosta!
P.S. Kaikki blogimerkinnässä käytetty limu on lightlimua jossa on aspartaamia joka mädättää aivot ja saa puhumaan hassuja sekä herättää satunnaisia virkkaamispakkomielteitä (käsityöjuttuja tullee kohtsillään joskus).
