Tämän olen kirjoittanut kolmisen vuotta sitten.

Olen aina elänyt varjossa.

Hymyillyt hiljaa, hiipinyt paikoilleni.

Tuntenut kaiken mutta muurin takaa.

Pimeään tottunut.

Tulevaisuus saattaa olla kirkas.

Värejä täynnä, äänet kuuluu läheltä.

Seison vapaassa ilmassa,

auringossa.

Tiedän kyllä miten.

Mutta en osaa nähdä.

Tiedän ja osaan

mutta muuri asuu minussa.

Toivon että jatkossa

ainoa asia mitä kannan on

aurinkolasit.