Nälkä. Ruokin, vieläkin nälkä. Ruokin lisää. Kiukkuaa, ei onnistu, taas on nälkä.

Ruokin sitten lasta niin kauan, että se puklasi suihkulähteenä pitkin leikkimattoa. Pikkuinen pikakylpy kylppärin lavuaarissa ja vaatteiden vaihto, niin saatiin lapsi taas syliin fleecepeiton alle, itkemään uutta nälkää!

Kuinka paljon maitoa tuollaiseen lapseen oikein mahtuu? Tympeää kun se itkee niin kauan kun vatsassa on tilaa, eikä vanhemmilla oikein ole mahdollisuutta säädellä ruoan määrää. Onneksi sentään vatsakivut loppuivat siihen puklisuihkuun niin ehkä tässä päästään nukkumaankin joskus.

Seuraavan ruokinnan jälkeen, siis.

Huoh.