Soitin keskiviikkona tai tiistaina sokerikokeeseen aikaa.

“Moi olisin tulossa raskausajan sokerirasituskokeeseen, voisko saada ajan mahdollisimman pian”
– “Ok, meillä olis aika torstaina 8:15”
“Heh, ei teillä sattuis olemaan perjantaina aikaa?”
– “Itse asiassa on, 8:15”
“No se käy hyvin, onnistupa mukavasti, saa sen nopeesti edestä pois”

Sitten tänään, menin sinne 8:15. Kello tuli 8:45, kello tuli 9:00, kello tuli 9:20. 9:30. Olin jo jonkin aikaa yrittänyt hillitä itseni ja miettiä jotain fiksua sanottavaa mikä ei muuttuisi rähinäksi, mutta sitten nousin ja kysyin et mitä hittoa, kuinka pitkä jono teillä oikein on kun aika oli varattu jo kauan sitten.

“Oletko sä varma että olet tulossa just tänne?”
Kerroin että puhelimessa kanssani keskustellut henkilö oli ihmetellyt, miksi en mennyt ns. omalle asemalleni, mutta hälle selvensin asuvani tässä lähellä. Kerroin myös että puhe oli torstaista, jolloin kysyin perjantain aikaa ja tämä aika minulle ilmoitettiin.
“Minä en voi nyt kyllä muuta sanoa kuin että olen todella pahoillani, tässä on tapahtunut jokin väärinkäsitys. Sinulle on varattu aika 18.4.”

KESKIVIIKKONA. Voi vitun tumpelo jonka kanssa puhuin puhelimessa.

Menin kauppaan ja ostin ruokaa.
Menin Hesburgeriin ja ostin ruokaa.
Tuijotin hyllyjä, silmät sumeina ja jalat heikkoina, enhän sentään ollut juonut tai syönyt reiluun 13 tuntiin, joka on raskaana ollessani henkilökohtainen ennätys ja yritin pitää pääni kylmänä. En tiennyt, ryhtyisinkö itkemään vai huutamaan, jos joku vielä tulisi minua ärsyttämään.

Luultavasti molempia.