Suomen valtio on siitä hassu taho, että se tarjoaa jokaiselle vastasyntyneelle mahdollisuuden nukkua pahvilaatikossa. Ironisinta on, että tämä lasketaan maailmanlaajuisin standardein etuoikeudeksi. Näin ollen petasin minäkin, ensimmäistä kertaa omalle ensinukkujalleni, pahvilaatikon unialustaksi.
Äitiyspakkaus on paljon muutakin kuin joko vaatetta tai rahaa. Se on iso kädenojennus uusille vanhemmille, keino oppia ja totutella, varmistaa perustarvikkeiden löytyminen sekä toivottaa uusi pieni vauva turvallisin mielin maailmaan. Laatikon pohjalla on ihanan pehmoinen patja, jonka päälle petasin mukana tulleen suojakankaan. Sen päälle kiristettiin laatikossa mukana lähetetty lakana sekä ympärille kietaisin lähipiiristä adoptoitun herttaisen pupusuojuksen. Laatikkoon laitoin mukaan sen koalalelun, joka minun oli pakko hankkia sen kaupassa ohimennen nähtyäni – lelu jonka karva on silkinsileää, massu pehmoisaksi täytetty sekä jolle on annettu hymy, joka sulattaa kovimmankin kovanaaman sydämen. Vertailin taannoin korista muita samanlaisia, mutta en löytänyt yhtäkään joka olisi ollut yhtä herttainen. Tiesin, että tämä on Hipsulle tarkoitettu koala.