Ai niin, tänään salilla kävi näin:
Siellä on kaksi takanojapyörää. Otettiin kaverin kanssa semmoiset ja laitettiin aikamääreeksi 20 minuutin treeni. Jossain viidennen minuutin kohdalla siihen viereen lipui joku nyreähköltä vaikuttava vaaleaverikkö joka työnteli vanhempaa herrasmiestä pyörätuolissa. Huomasin parivaljakon silloin kun tyttö käsitteli jotain ja päästi irti pyörätuolista, joka sitten valui edelleen ja törmäsi kankaaseen joka jakoi salin tilaa.

Tyttö korjasi miehen kurssia ja lipui hiljalleen meidän viereen.
“Tota me tarvittas tää ku me ei muualla voida”
Kaveri antoi kernaasti tilaa ja koska minä olen käytännössä vittumainen akka, en suostunut tekemään asian suhteen mitään. Pistin sitten polkien sillä perusajatuksella, että mies sai itselleen sopivan tuolin ja ongelma on ratkaistu. Minulla on yhtälailla oikeus käyttää kuntolaitteita siinä missä muillakin, vaikka olenkin onnekkaana välttynyt sen suuremmilta fysioterapioilta.

Tyttö kiinnitteli miehen jalkoja laitteeseen ja huomasin miten tätä ärsytti se, etten vajonnut polvilleni pyörätuolin edessä. Minä olen sitä tyyppiä, että olen mielelläni avuksi ja teen pyytämättäkin asioita mutta perkeles jos joku ei edes kysy, että kuinka kauan meillä on ohjelmaa jäljellä vaan tulee ja ajaa meidät pois, näytän kyllä mieltäni. Pyöräilin omaa tahtiani ja vaaleaverikön käsi osui pari kertaa polkimeni tielle. Vieläkään en tehnyt mitään sillä en vienyt enempää tilaa kuin sen, minkä laite vei.

Tyttö jätti miehen polkemaan ja häipyi hetkeksi jonnekin, mies pyysi apua kuulokejohdon selvittämiseen ohikulkeneelta henkilöltä ja söi jotakin joka haisi kamalasti tällaisen nälkäisen raskausmamman nenään. Mietin että minkälainen vamma miehellä on kun kuitenkin pystyi esimerkiksi seisomaan ja nousemaan laitteeseen, kuulokejohdon kanssa tämä tarvitsi apua mutta lopulta vaikutti kuitenkin siltä, ettei mies ole mitenkään kyvytön tekemään asioita.

Polkiessani mietin, kuinka paljon yhteiskunta holhoaa vammautuneita ihmisiä ja edesauttaa avuntarvetta. Mitä jos asioita ei tehtäisi niin kovasti toisten puolesta? Olisiko se julmaa vai auttaisiko se vammautunutta pysymään itsenäisempänä? Auttaisiko se pitämään itsestä paremmin huolta ilman nyrpeitä pyörätuolihoitsuja?

Kun 20 minuuttia oli täysi, nousin laitteesta kuten olin ajatellutkin ja siirryin matoille tekemään liikkeitä. Tunnin treenin (tai no kaveri treenasi, minä pahoinvoin) jälkeen oli kotiinlähdön aika ja lähtiessä huomasin kuinka tämä parivaljakko oli varannut itselleen viimeisen tunnin ajaksi ne ainoat kaksi takanojapyörää. Minä ymmärrän sen, että tämä fysioterapiaa kaipaava mies ottaa pyörän ja käyttää sitä tarpeen mukaan niin kauan kuin on hyvä, mutta sitä en ymmärrä millä perusteella terve, työkseen toista avustava ihminen ei ymmärrä ottaa muita salillakävijöitä huomioon sen vertaa, että antaa laitteen käyttöön muillekin. Sitä lehteä voi lukea vaikka crosstrainerissa. Tai kävelymatolla. Tai kuntopyörällä. Näitä kaikkia on useampi.

En tiedä onko syynä se että olen vittumainen akka, mutta olen melko varma tytön itsensä myös helpottavan omaa elämäänsä sen varjolla, että pukkaa toista pyörätuolissa. Ainakin käytöstavat on jääneet kotiin kaupungille lähtiessä.

Tiedän, että ajatuksissani on jotain perää koska koen omatunnossani pistoksia jo pelkästään siitä, että uskallan ajatella pyörätuoliväestä niin kuin ajattelisin kaikista muistakin.