Tänään vauva huusi ja möykkäsi makuuhuoneessa. Äiti kirjoitteli tärkeää sähköpostia sohvalla ja isä teki etätöitä, eikä kumpikaan ihan heti ehtinyt juosta tutin perässä (jonka perässä oli juostu jo muutamankymmentä kertaa sitten aamukahdeksan). Vauva vaan wääwätteli tutin perään, kun isä painoi itkuhälyn mikrofoninappia ja huuteli sinne että “WÄÄ!”

Makuuhuoneessa tuli hipihiljaista. Isä ja äiti hekottivat olohuoneessa. Hiljalleen vauva muisti tuttinsa ja alkoi känistä sen perään.

Myöhemmin isä oli lähdössä kouluun ja pakkaili laukkujaan, sitoi kenkiään sekä mietti onko jo pipokeli. Äiti huuteli maitoa lapselle laittaessaan että:
“Kuule, jos minä pesen tänään lisää pyykkiä ja laitan tiskit ja sitten kun tuut kotiin, niin hymyilen niin tuotko mulle sitten karkkia?”
“Yritän muistaa”, isä totesi.
“No, sitten minäkin yritän muistaa”, lupasi äiti.

Vauva ei onneksi vielä ihan ymmärrä asioita, mutta on jo joskus reagoinut nimeensä. Myös hymyyn on toisinaan vastattu ja itkut sun muut käninät muuttuvat välillä esijokelteluksi. Vaatekokoja on pitänyt suurentaa ja puputossuhousut ovat jääneet jo pieneksi.
“Se vauva kasvaa niin nopeasti!” parkuu äiti.
“Aika loppuu kesken, kohta se on jo ihan iso!”

Kuitenkin samalla molemmat vanhemmat ovat innoissaan lapsen kehittyessä, eivätkä malta odottaa kun lapsi oppii istumaan, leikkimään itsenäisesti, tapailemaan puhetta ja nauramaan. Isä miettii mistä hankittaisi suurempi asunto ja minkälaisia lukioita siinä on, eikä äidilläkään ole ongelmia ostaa Tarjoustalon löytörekistä Tuttan potkupukuja yli vuoden ikäiselle. Rahaa kului useampi kymppi, mutta vaatteita saatiin reipas määrä, kun suurin osa maksoi 3 euroa kappale.

Osa vaatteista oli kyllä varsin omituisia, rumia ja jopa kamalia. Esimerkiksi:

Teksti: I am the ugly duckling
Lue: “Tiedän, että lapseni on nyt sysiruma, mutta siitä tulee lopulta ihan nätti ihan oikeesti”.

The ugly duckling -body. Hyvän äidin vaatevalinta, kiljuu suorastaan sitä miten ruma lapsi onkaan kyseessä. Söpö ankanpoikanen ei muuta sitä, että paidan viesti on melkoinen paradoksi.

Äiti kauhisteli paidan hirvittävyyttä, otti siitä kännykällä kuvan ja lähetti sen koulussa opiskelevalle isälle. “Hirvee miten kauhee LOL”, hän kirjoitti tekstiviestiin.
“Kuka näitä ostaa?!” ihmetteli äiti liki ääneen ja osti sen lapselleen. Näin hirvittävää vaatetta ei voi ohittaa, se ostetaan koska se on tahattomasti hauska. Asialle myöhemmin illalla naureskellessaan äiti ymmärsi ostaneensa lapselleen ironisen vaatekappaleen, näin ollen lapsi on jo kuukauden vanhana hipsteri.

Tässä muita äidin löytämiä karmeuksia:

Hän ei oo karmea cowboy ..eiku.

Lapsen ilme kertoo kaiken.