Olin tuossa taannoin työn touhussa ja ryhdyin tyhjentämään mattorullakkoa mattomalli kerrallaan. Jossain vaiheessa vastaan tuli joulun alle tilatut valkoiset taljat ja niitä nostellessani ajattelin hiljakseen “onpa keltainen, ruman näkönen, ostaakohan näitä kukaan, nää taas pölisee joka paikkaan, onkohan tää villaa..” ja sitten se valkeni. Ne olivat oikeita, lampaista nyhdettyjä taljoja.

Nostelin taljoja pöydälle yksi kerrallaan ja kuvittelin kaikkien taljojen alle eläimen, pienen lammaskatraan ihmettelemään jalkojeni juureen.

Jokaisen taljan vuoksi yhden lampaan piti kuolla ja sitten ihmiset heittelevät taljoja lattialle ja haukkuvat niitä rumiksi ja tinkaavat alennuseuroja jos on värivirhe jossakin. Vaikka se talja maksaisi 150 €, se on aivan liian pieni hinta elämälle.

Minä en ole mikään vihainen kettutyttö, en vaan koe tarvitsevani turkiksia kun asun hyvinvointivaltiossa ja omistan vilttejä. Turkiksen käyttöön tulee olla hyvä syy enkä ole vielä löytänyt niin hyvää syytä, että voisin käyttää turkiksia. Äidin perintöturkitkin menivät toiseen osoitteeseen.